JUTTU.2
Palaa takaisin.

MATKAKERTOMUS; TOKON PM -KISAT, TUKHOLMA, 5.-6.12.1998

Meillä oli räntäsateisena torstaina kokoontuminen Silja Linen terminaalissa Helsingissä. Pekan veli Juha oli kyysääjänä, ja pakettiautossa istuttiin ahtaasti minä, Pekka, Taika ja jokaisella vielä oma kassi. Ihmettelin; minkäköhän takia meillä on aina niin paljon tavaraa matkassa mukana - ei kai kumma, kun Taikankin makkarat rahdataan Suomesta asti, että merkki olisi varmasti oikea!!

Terminaalissa odottikin jo koko poppoo - ainahan lähinnä asuvat ovat viimeisenä paikalla! Eli Nisulan Rauno ja Elle, Haarton Terhi ja Doris, Virve ja Amore, Timo ja Tirlittan, Lavikaisen Pertti ja Jessu. Joukkueenjohtajana toimi Poutasen Kaisa, joka saikin paimentaa meitä kilpailijoita oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Ei aina mikään helppo tehtävä! Taikaa ei kummemmin liikauttanut laivaan siirtyminen - laskeskeltiin, että se on ollut varmaan parillakymmenellä laivamatkalla jo, milloin edustustehtävissä, milloin lomareissulla. Omistajaa valitettavasti liikautti meren liikkeet sitäkin enemmän - laiva keinui syysmyräkässä aikamoisesti, ja minä jätinkin suosiolla laivan seisovan pöydän väliin, kun taas toiset viihtyivät yökerhossa pikkutunneille asti!

Tukholmassa oli vastassa perinteisesti Ruotsin tulli - ei onneksi käynyt niin kuin yhdellä kerralla, kun tullimies osoittautui paikalliseksi koiramieheksi, ja ihmetteli mikäs näyttely nyt on - matka taisi silloin suuntautua Norjaan - ja kuullessaan, että ko. kirjavarotuinen koirapoppoo on mikäs muukaan kun Suomen aina värikäs tokon maajoukkue - purskahti koiria silmäillessään hervottomaan nauruun…

Perjantaina olivat iltapäivällä viralliset harjoitukset, ja Suomea tietty suosi arpaonni: eka harjoitusvuoro - ja Messukeskuksen isokehä oli vielä aivan keskeneräinen, trukit ja lavastemiehet pörräsivät ees taas koirien seassa - mikä tuuri! Ruotsilla oli tietenkin viimeinen harjoitteluvuoro - ja kehähän oli jo silloin tiptop! Harjoitteluvuorot ovat muuten aina mielenkiintoista katsottavaa, ja seuraankin niitä aina tarkkaan. Mikäs sen mielenkiintoisempaa, kun katsella miten ruotsalaiset ja norjalaiset huippukilpailijat virittelevät koiriaan seuraavan päivän kisaa varten. Muutenkin joukkueilla on usein hyvin kurinalainen järjestys mitä otetaan ja missä järjestyksessä, kun aika on rajallinen. Useimmin viimeiset hiotut liikkeet ovat ruutu, luoksetulo ja hyppynouto, varsinkin jos metalliesine on erilainen kun kotimaassa. Ruotsin joukkue oli sama tuttu ja turvallinen, joukkueeseen oli kohonnut uutena MM:ien hopeamitalisti, iso ja vauhdikas tricolor- uros Lizzroy`s Loy. Norjan joukkueessa olivat uutena keskikokoinen villakoira ja uusi bordercollie.

Itse kilpailu oli jaettu kahdelle päivälle, niin että jokainen koira suoritti osan liikkeistä sekä lauantaina että sunnuntaina. Paikalla istuminen teki ratkaisua lopputilanteeseen, kun Ulf Karlborgin yleensä niin takuuvarma Shiela meni maihin, ja seuraavassa ryhmässä teki samoin kilpailujen nopeimman koiran tittelin perinteisesti saava Aico.

Muista ennakkosuosikeista Sven Karlssonin Draco - kelpie epäonnistui luoksetulossa, kun ennakoi siinä liikaa maahanmenoa. Loy epäonnistui ohjatussa noudossa, ja useammallakin koiralla oli vaikeuksia liukkaan lattiapohjan kanssa, kun koirat varoivat liikkumista sillä. Totuudenmukaisesti voin kuitenkin sanoa, ettei yksikään bordercollie varonut lattiaa! Yleisöä varten oli koko pääkehän iso katsomo, ja etenkin sunnuntaina, kun ratkaisun hetket Ruotsin ja Norjan välillä käytiin, meteli oli hirmuinen!

Suomen joukkue teki aloituspäivänä melko tasaista työtä, Amore tosin epäonnistui paikallaistumisessa. Itse olin tyytyväinen alkupään suorituksiin, seuraaminen oli hyvä lukuunottamatta ohjaajavirheenä tehtyä pysähtymistä suoraan juoksusta - tätähän ei Suomessa tehdä, ja Taika ehti suhahtaa liian eteen perusasentoon, mikä kyllä pisteen pudotti. Luoksetulo oli nopea, mutta eteenistuminen vino, taas pisteitä pois. Neliöseuraaminen meni hyvin, Taika ehkä painoi hieman seuraamisessa, seurasi liian tiiviisti, mistä kaikki tuomarit eivät niin pidä. Mutta kokonaisuutena ihan hyvä aloitus!

Lauantai -iltana oli perinteinen PM:ien joukkueillanvietto ja illallinen, jonka järjestävä kennelliitto aina tarjoaa. Perinteeksi ovat muodostuneet pitkät puheet, etenkin Ruotsin ja Tanskan vanhojen maajoukkuejohtajien taholta, yleistä oman ja toisten joukkueiden kehumista, ja illan mittaan etenkin tanskalaisporukan kuuluvat juomalaulut! Meille tanskaa ja norjaa huonosti ymmärtäville puheet ovat joskus pientä piinaakin, kun kaikilla muilla on älyttömän hauskaa, naurunremahduksia kuuluu joka suunnalta, ja itse ei ole ehtinyt ymmärtämään puoliakaan! Yksi ikimuistettavimmista hetkistä olikin, kun nuorempi Lavikainen jollain aikaisemmalla reissulla pokkasi kerran puheenvuoron - ja piti puheen suomeksi! Siitäs saivat, ja ai sitä naurun määrää!!!

Yksi liikuttavia hetkiä oli Ruotsin joukkueen tänä vuonna aloittama perinne: he päättivät palkita jonkun kilpailijan perusteella "hän on täällä tänään, ja hänen ei tarvitse tehdä mitään, hän vain antaa koiransa loistaa". Tuo ohjaaja oli Norjan Jannicke Björnbacken bordercolliellaan, ikinopealla 9 -vuotiaalla Brains Birkillä. Birk on myös minun ikuinen suosikkini, koira, joka todella loistaa.

Sunnuntaina kokoontui porukka aikaisin aamiaiselle illanvietosta huolimatta - naamat tällä kertaa jo hieman vakavampina - päätöspäivä, joka ratkaisee kaiken. Etenkin muutamista huippukilpailijoista huomaa jo aivan aamusta asti, miten keskittyneitä he ovat jo kilpailuun.

Järjestys kisassa oli tänään niin, että huonoimmat pisteet edellisenä päivänä saanut aloittaa - ja näin jännitys tiivistyy loppua kohti. Suomen koirakot tekivät edelleen suht vakaata työtä, Jessulla meni tosi harmittavasti ruutu pieleen, se jäi juuri ruudun ulkopuolelle. Terhi ja staffi Doris tekivät iloisen ja mukavan suorituksen, pisteet 262, ja kirvoitti aplodeja vauhdikkaalla suorituksellaan. Taika teki myös tasaista työtä, ruutu oli ok, hyvällä laukalla, ohjatussa tarvittiin yksi lisäkäsky, tunnarissa oli taas vinot perusasennot, siitä lähti taas pisteitä. Kaukokäskyihin tsempattiin, sehän on Taikalle se vaikein liike, ja päästiin 7,5 - mikä oli paljon se, kun huippukoirillekaan ei juuri herunut sen enempää!!Saimme kasaan joukkueemme toisen ykköstuloksen, 261 pistettä.

Iltapäivällä ratkaisun hetket tulivat melko dramaattisin kääntein: Norjalle oli pitkästä aikaa vaihteeksi jo tulollaan joukkuekulta, kun viimeinen kolmikko marssi kehiin - bordercolliet Norjan Birk ja Ruotsin Tim, sekä Norjan partis, Euroopan Mestari Take A Chance On Me - norjalaisleirin kasvot hehkuivat vielä tässä vaiheessa. Birk tuli ekana, ja teki erittäin hyvän ja vauhdikkaan suorituksen, saaden hyvät pisteet - ja Norjan joukkue riemuitsi! Kun partacollie astui kehään, ei kukaan varmaan odottanutkaan muuta kuin koiralle tyypillistä iloista suoritusta. Koira sai kuitenkin jonkinlaisen epävarmuuskohtauksen lähetettäessä merkiltä ruutuun - aivan kuin se ei olisi uskaltanut lähteä sinne - ja lisäkäskyjen lisääntyessä venähtivät myös norjalaisten ilmeet, koiraa ei saatu irtoamaan ollenkaan. Nollan myötä hautasi myös ohjaaja, yleensä ikipirteä Heidi hetkeksi kasvonsa käsiin, mutta jatkoi sisulla loppuun itsensä kooten. Ruotsalaiskatsomo ilakoi avoimesti, mutta norjalaisleirissä itkettiin peittelemättä. Kun viimeisenä marssi kehiin Ruotsin bc Tim ja Bo Hermansson, uskalsimme epäillä jo edellisen vuoden uusintaa. Tim teki suoritukset eleettömästi, melkeinpä ilmeettömästi, kuten ohjaajansakin, mutta kun viimeiset kympit kaukokäskyistä vilautettiin, koppasi ruotsalaisohjaaja koiransa kainaloon, ja saman tien ryntäsi ruotsalaisyleisö isoon kehään nostamaan Bota ilmaan koiran ihmetellessä vieressä. Huutomyrsky olikin melkoinen, kun sekä henkilökohtainen että joukkuekulta voitettiin kotiyleisön edessä! Suomi tuli kunniallisesti kolmannelle sijalle joukkuekamppailuissa, Doriksen ollessa henk. koht. kisan 7. ja Taikan 8. Ei yhtään hullummin!

Paluumatkalle Helsinkiin lähdettiin iloisin mielin, ne tavoitteet oli saavutettu, mitkä oli realistisesti asetettukin. Palkintojen jako oli perinteisesti hyvin juhlava tilaisuus, tosin Ulf pääsi esittämään hieman omaa showtaankin kun Shiela palkittiin vuoden kokonaissaavutuksista. Taika makoili hytissä melkein yhtä väsyneenä kuin emäntänsäkin, merikin oli suvainnut tyyntyä sitten viime matkan. Laivalla kohotettiin vielä shampanjalasit mitalisijan johdosta iltasella - aamullahan olisi taas paluu kisatunnelmista arkeen.

PM -98, Tukholma, tulokset: 10 parasta ja kaikki ykkösen saaneet

1. bc Tim ja B. Hermansson S 290.5 p

2. bc Brains Birk ja J. Björnbacken N 288.0 p

3. bc Brainwaive`s Ebonnie ja K. Dahlström S 286.5 p

4. bc Hidden Farms Gordon DK 272 p

5. kelpie Draco S 270 p

6. bc Aico N 268 p

7. staffi Artemis FIN 262 p

8. bc Brains Fjolle FIN 261 p

9. partis Potterdale Duty Free N 258.5 p

10. partis Libby`s Take A Chance On Me N 255.5 p

maajoukkue 98 illallinen

Palaa takaisin.