Suomentanut: Päivi Nietosvaara

Esimerkkinä; Luoksetulo ja seisomaan pysähtyminen

Kuinka opetetaan luoksetuloliike ja pysähtyminen kesken luoksetulon? Jaa, se riippuu pitkälti siitä miten koirasi toimii. Kaikki tiet vievät Roomaan, minkä tien kukin valitsee on jokaisen oma asia. Mutta eräs asia mietityttää minua, kun olen esim. pitämässä kursseja. Monien koirien pysähdykset ovat epätäsmällisiä. Kun ohjaaja käskee "seiso", hiljentää koira ensin hetken vauhtia ja usein ottaa vielä useita askeleita ennen kuin pysähtyy kokonaan.

Kun kysyn ohjaajilta, kuinka he ovat opettaneet liikkeen, olen saanut erilaisia vastauksia, mutta yleensä on puuttunut selvä strategia. Ohjaajat eivät ole mietti-neet minkä liikkeen osan opettaisivat ensin, kuten eivät myöskään ole miettineet kumpi on parempi, täsmällisyyden opettaminen pitkältä vai lyhyeltä matkalta.
Valmis liike on täynnä vauhtia ja pitkää etäisyyttä. Pääpaino on luoksekutsussa eli siinä, että koiran täytyy juosta vauhdilla ohjaajan luokse. Kun koira on juossut puoliväliin matkaa, antaa ohjaaja uuden käskyn "seiso". Mitä nopeammin koira pysähtyy ja seisoo liikkumatta sen parempi. Sitten ohjaaja kutsuu koiraa uudelleen, jonka jälkeen koiran täytyy tulla vauhdilla ohjaajan luo ja siirryttävä hänen vasemmalle sivulleen.

Kova vauhti ja pitkä matka, mutta heti alusta alkaenko? Mietitään asiaa ihmismäiseltä ajatuskannalta. Ajattele vaikka, että sinun pitäisi opetella vaikea tanssi. Vaikkapa esimerkiksi tango. Varmaan yhdistät tangon kopiseviin kenkiin, suureen temperamenttisuuteen ja naiseen, joka jollain tietyllä askeleella heittäytyy taaksepäin, kuitenkaan kaatumatta. Kukapa ei olisi joskus pelleillyt ja esittänyt kopeaa tanssijaa, joka ottaa muutamia kömpelöitä, nopeita loikkia ennen kuin on sotkeutunut omiin jalkoihinsa ja alkanut nauraa koko hommalle. Jos vakavasti menisi opettelemaan tuota tanssia, aloitettaisiin koko homma toiselta näkökannalta. Luonnollisesti tanssin opetteleminen on helpompaa, kun opettelee askeleet ensin. Tempo, niin se on jotain, joka paranee menestyksekkäästi, kun askeleet on ensin opittu. Tanssipartneri, luultavasti hänet otetaan mukaan, kun askeleet ovat tutut ja pysytään musiikin tahdissa mukana. Ajattele, että luoksetuloliike on samankaltainen tapahtuma. Ensin pitää huolellisesti opettaa koiralle mitä siltä halutaan, kun sille sanotaan sana "seiso". Sen jälkeen koiralle täytyy opettaa, että sana tarkoittaa samaa, sanotaan se sitten pitkältä tai lyhyeltä etäisyydeltä. Kolmanneksi koiran täytyy oppia, että sana tarkoittaa samaa riippumatta siitä liikkuuko se itse hitaasti vai nopeasti.

Ensimmäinen harjoitustuokio

Anna koiran seistä, rintamasuunta sinuun päin, noin 5 metrin päässä sinusta. Pyydä koiraa tulemaan luoksesi ("tule"). Kun koira on ottanut muutaman askeleen eteenpäin, sanot "seiso" ja pysäytät koiran ottamalla askeleen sitä kohti ja samalla levittämällä molemmat kätesi sitä kohti. Älä korota ääntäsi, äläkä tee mitään uhkaavia eleitä. Näin lyhyeltä etäisyydeltä koira pysähtyy nopeasti, kun sitä pyydät. Heti, kun koira on pysähtynyt, palkitset sen heittämällä pallon/makupalan siten, että se putoaa muutamia metrejä koiran taakse. Vaikeuta harjoitusta niin, että tietoisesti vähennät vähitellen ylimääräisiä apuja (askel koiraa kohti, käsien levittäminen), kunnes pelkkä "seis" sana saa koiran pysähtymään.

Kun koira ymmärtää, että sanasi (ilman ylimääräisiä apuja) tarkoittaa, että sen täytyy pysähtyä, voit alkaa pidentää matkaa. Tee se kuitenkin vähitellen. Lisää matkaa metri metriltä. Kiinnostavin asia tähän mennessä on se, että koira pysähtyy heti, kun annat sille käskyn. Sillä juokseeko se vai käveleekö se sinua kohti ei ole merkitystä. Kun koira on ymmärtänyt seiso käskysi merkityksen ja pysähtyy välittömästi, kun sanot sanan oli se sitten lähellä tai kaukana, voit alkaa miettiä vauhtia.

Myös liikkeestä maahanmenoon voidaan soveltaa samaa opetustekniikkaa.

Vauhtia luoksetuloon

Kutsu koira luoksesi ("tänne") ja heitä sekunti sen jälkeen pallo taaksesi. Anna koiran juosta suoraan pallon perään. Heitä pallo yhä myöhemmin ja lopulta vasta silloin, kun se on jo luonasi. Kun koira on oppinut yhdistämään luoksetulokäskysi nopeaan luoksetuloon, on aika opettaa seuraava vaihe. Kutsu koira luokse noin 20 m etäisyydeltä, jos koira tulee hyvällä vauhdilla, sanot sille "seiso", kun se on noin puolessa välissä luoksetulomatkaa. (Jos epäilet, että koirasi yllättyy käskystä, voit vahvistaa "seiso" käskyä niillä avuilla, joita ennen käytit tässä yhteydessä.)

Jotta sekä vauhti että pysähdys olisivat hyviä, täytyy jatkossa tehdä niin, että välillä kutsutaan koira eri etäisyyksiltä luokse ja pallo heitetään ohjaajan taakse tai sivusuuntaan ja välillä taas pysäytetään koira ja palkitaan se, kun se pysähtyy hyvin. Jos fuskaat ja palkitset puolittain hyviä pysähtymisiä tai puolittain hyviä luoksetuloja, alkaa koira nopeasti työskentelemään huonommin. Se, että koira tekee niin, ei ole mitenkään kummallista. On paljon sujuvampaa juosta huonoa vauhtia ja jarruttaa siitä seisomaan kuin, että pysähtyy seisomaan täydestä vauh-dista. Jos palkkion saa vähän helpommallakin, niin miksi sitten rasittaa itseään.

Vino istuminen, tavallisin syy pistemenetyksiin

En muista johtuuko tämä asia alun perin omista mokista vai ei. Yhtäkkiä kuitenkin tajusin, kuinka paljon pisteitä kilpailuissa menetetään pelkästään sen takia, että koira seuraamisen tai muiden liikkeiden yhteydessä istuu vinossa ohjaajan sivulla. Vino pysähdys, vino istuminen, vino lopetus, "rakkaalla lapsella" on monta nimeä. Kuinka usein näkeekään ohjaajien (jopa voittajaluokassa) korjaavan vinoa istumista, kääntämällä vasenta olkapäätä taaksepäin samalla kun he sanovat koiralle "paremmin sivulle". Kaiken sen voi kyllä tehdä silloin, kun asettautuu valmiiksi uutta liikesuoritusta varten, mutta se ei auta siihen, että koira liikkeen lopussa tai pysähdyksen yhteydessä istuu vinoon. Kaikki yritykset koiran asennon korjaamiseksi liikkeen aikana johtavat kaksoiskäskyyn ja ne tulevat kalliiksi. Opeta koira sen takia heti ensi yrittämällä itse ottamaan oikea paikka vieressäsi ilman, että sinun täytyy avustaa sitä.

Tee asia yksinkertaiseksi

Aloita niin, että laitat koiran istumaan eteesi, jonka jälkeen peruutat pari askelta taaksepäin. Pyydä koira sitten vasemmalle sivullesi. Jatko on kiinni siitä onko koirasi sinut tilanteen kanssa vai onko se aivan aloittelija. Jos tiedät, että on suuri riski, että koira istuu vinoon, pitää sinun auttaa koiraa ohjaamalla se käden (makupala) avulla oikeaan paikkaan. (Kuvittele, että kädessäsi oleva makupala on magneetin toinen puoli ja koiran nenä taas on magneetin toinen puoli. Jos viet magneetin liian nopeasti pois toisen puolen luota, katoaa magneettiominaisuus. Mutta, kun kuljetat toista magneetin puoliskoa hitaasti aivan toisen edessä, säilyy magneettisuus ja toinen magneetti tulee seuraamaan ensimmäisen perässä.) Jos koira siitä huolimatta autatko sitä vai et, istuu vinoon ja/tai joko liian kauas eteen tai taakse sivultasi, älä sano sille yhtään mitään. Aloita mieluummin alusta. Eli pistä koira eteesi istumaan, peruuta muutama askel ja pyydä se sivullesi. Jos koira tulee oikeaan paikkaan, palkitset sen ylitsevuotavasti. Anna koiran kokea, että se on voittanut "Bingon" aina, kun se tulee oikein sivulle. Toista harjoitus monta kertaa, jotta koira ymmärtää miten se saa Bingon aikaiseksi ja mikä taas ei tuota mitään tulosta.

Älä jää kiinni apuihin

Jos sinun täytyy auttaa koiraa reiteesi taputtamalla, vasemman käden heilautuksella tms. niin muista ettet saa jäädä kiinni näihin apuihin. On tärkeää, että alat nopeasti vähentää apuja ja annat koiran itse huolehtia ajattelemisesta. Alkuun voit tehdä sen koirallesi helpoksi, niin että koira istuu vastapäätä sinua, mutta sitten vaikeutat asiaa niin, että koira joutuu tulemaan sivullesi mistä paikasta tahansa. Kun koira tietää missä kohtaa sen täytyy olla sivullasi, riippumatta siitä mistä se itse lähtee liikkeelle, paranee mahdollisuudet, ettei koirasi istu enää vinoon sivullesi. Mutta älä kuitenkaan tee koirasi elämää tarpeettoman vaikeaksi. Seiso itse suorana, kun kutsut koiran sivullesi. Kumartumalla koiraa kohti, tai kääntämällä yläruumistasi johdat koiraasi harhaan. Muista, että suurin osa koirista ei asetu sivullesi jalkojesi mukaan vaan yläruumiisi asennon mukaan. Pidä sen takia huolta, että heti alusta alkaen näytät siltä miltä näytät sitten, kun eräänä päivänä kilpailette.

Harjoittelu vai kilpailu

Kysymme usein itseltämme: "mistä se johtuu, että niin monet koirat tekevät kilpailuissa asioita, joita ne eivät koskaan tee harjoituksissa tai toisin päin?" Jos vain olisimme nähneet koiran katseesta, että niin tulee käymään, olisimme luultavasti pystyneet luettelemaan erilaisia, ilmeisiä syitä siihen. Olen tuonnempana yrittänyt tuoda esiin joitakin niistä asioista, joita me ihmiset teemme. Toivottavasti ne saavat sinut ajattelemaan eteenpäin ja sitä kautta ehkä löydät syyn siihen, miksi koirasi käyttäytyy tietyllä tavalla, kun harjoittelette ja toisella tavalla, kun olette kilpailuissa.

Poista eroavaisuudet

Syy ongelmaan on päivänselvä. Emme käyttäydy kilpailuissa samalla tavoin kuin harjoitellessamme. Luonnollisesti koiralle on ensin opetettava mitä eri liikesuoritukset ovat ja miten ne suoritetaan. Aluksi koiraa autetaan tuhansilla eri avuilla, kuten eleillä, sanoilla, vartalokielellä, jotta se ymmärtäisi mitä haluamme sen tekevän. Seuraavaksi sitten häivytämme vähitellen pois nämä ylimääräiset avut. Avut häivytetään kuitenkin niin vähitellen ettei koira hämmenny vaan käyttäytyy samoin kuin silloin, kun käytimme kaikkia ylimääräisiä apuja. Älä ikinä kuvittele, että koirastasi voisi tulla tarkempi
ja huolellisempi kuin sinä itse olet, sillä vain sinä teistä kahdesta tiedät mikä on harjoituksen päämäärä.

Kompastuskivenä tässä on se periodi, joka on opettamisen ja kilpailemisen välillä. Sitä asiaa on vaikea muistaa. Eli kyseessä on periodi jolloin vielä harjoittelemme, mutta käyttäydymme kuin olisimme kilpailuissa. Harjoitusten pitää olla kilpailutyyppisiä ja lisäksi on harjoiteltava myös mitä erilaisimmissa häiriötilan-teissa, kuten tuntemattomassa ympäristössä, vieraiden koirien läsnäollessa, tylsää odottamista, liikkeenohjaajan käskyjä jne. Se mitä harjoituksissa voi olla vaikea harjoitella on kilpailuhermojen hallinta. Erikoisvoittajaluokassa kilpaileva koirakin tarvitsee myös hauskoja harjoittelutuokioita, mutta sille pitää silti järjestää myös kenraaliharjoituksia ennen kisoja. Jos emme tekisi näin, tulisi kilpailujen ja harjoittelun ero liian suureksi ja kaikkein pahimmassa tapauksessa koira ei enää oivalla kilpailun ja harjoittelun välistä yhteyttä. Se voi yksinkertaisesti olla siinä luulossa, että sen täytyy käyttäytyä erilailla siitä riippuen onko se kilpailuissa vai harjoituksissa.

Ole pihi

Kun koira toimii hyvin harjoitellessanne, täytyy sen luonnollisesti saada palkkio siitä, että se ponnisteli suorittaakseen tehtävän. Alkuun se saa makupalan tai lelun jo muutaman sekunnin ponnistelun jälkeen. Jonkun ajan kuluttua koiralta voidaan jo vaatia, että se suorittaa koko liikkeen ennen kuin se saa palkkionsa. Epäilemättä olemme oppineet myös sen, että koiran täytyy jaksaa odottaa palkkiotaan. Sen täytyy kyetä tekemään kerta kerralta enempi ja enempi, ennen kuin se saa palkkionsa. Mutta kuinka usein harjoittelemme koko tottelevaisuusohjelman läpi niin, että annamme palkkion vasta kentältä poistuessamme? Monet meistä tekevät näin vain kilpailuissa. Useimmat koirat oppivat asiayhteyden aikaisemmin kuin ohjaajansa. Kilpailu, jaaha tänään ei siis tule palkkiota. Ihmekö tuo, että koira väsähtää, kun se oivaltaa, että nyt ei ollakaan harjoituksissa vaan kilpailuissa. Sinun täytyy siis tietoisesti harjoitella tätä asiaa ja päivä päivältä vaadit enemmän ja enemmän ennen kuin palkitset koiran. Vuorottele näitten harjoituskertojen ja sellaisten harjoitusten välillä, jossa koira saa usein palkkion. Kun koira osaa laskea mitä seuraavaksi tapahtuu, tulee tulos olemaan sen mukainen.

Muut palkitsemismuodot

Ongelmaa voidaan lähestyä myös toiselta kantilta, edellyttäen, että olette harjoitelleet tätä toista lähestymistapaa. Kilpailuissa koiraa ei siis voi palkita sellaisilla asioilla kuin lelu tai makupalat. Sen sijaan voit palkita koiran jollain itsestäsi tulevalla. Opeta koira arvostamaan sinusta tulevaa palkkiota enemmän kuin muita palkkioita.

Sileäkarvainen noutaja oli monta vuotta minun rotuni. Ne ovat koiria, jotka rakastavat pussailemista. Mieluiten vielä ihmisten kasvoja. En itse oikein välitä siitä, että koira nuolee kasvojani ja sen takia olen kieltänyt koiria tekemästä sitä "privaatissa". Harjoituksissa olen sitä vastoin, joka kerta, kun koira on tehnyt jo-tain erityisen hyvin, mennyt kyykkyyn ja antanut koiran nuolla kasvojani niin paljon kuin se haluaa. Yhtäkkiä minulla onkin ollut mukaan otettava palkkio, joka on itse asiassa tuomarin mielestä ihan OK. Toinen koiristani piti hirveän hauskana palkkiona riehumista kanssani ja hihassani roikkumista. Kun lopetamme vaikean liikkeen pieneen riekkumiseen on koira heti mukana juonessa. Kannattaa kuiten-kin muistaa, että tällainen palkitsemistapa on aika herkkä. Riehumisen täytyy olla kohtuullista ettei se mene liiallisuuksiin. Tottelevaisuuskokeissa ei koira sääntöjen mukaan saa poistua ohjaajan sivulta myöskään liikkeiden välillä. Älä siis anna koira ilakoidessaan juosta edes pienen matkan päähän loitolle sinusta.

Pallo ja makupala ovat itsestään selviä palkkioita koiralle, mutta edellä mainitut palkitsemistavat on opetettava koiralle, jotta se oivaltaa mitä ne tarkoittavat. Älä hämmästy, jos koira ei ensimmäisissä kilpailuissa käsitä palkitsemista "itselläsi", jollet ole useita kertoja palkinnut sitä siten harjoituksissa.

Tässä koiraa palkataan narupallolla.

Onko koira valmis kilpailuihin?

Me ihmiset olemme useimmiten optimisteja (onneksi). Ajatellaan, että olemme pidemmän aikaan harjoitelleet liikettä: maahanmeno liikkeestä. Eräänä päivänä sitten olemme päässeet harjoituksissa niin pitkälle (uskomme ainakin itse), että koira ymmärtää sanan maahan merkitsevän, että sen pitää mennä nopeasti maa-han. Niinpä menemme kokeilemaan kuinka pitkälle olemme päässeet. Ilman lisävalmisteluja, kuten kilpailuissa, lähtee ohjaaja liikkeelle, kävelee muutaman askeleen ja sanoo sitten "maahan". Koira, joka ei vielä ole tottunut niin niukkaan informaatioon, yllättyy ja pysähtyy hämmästyneenä, muttei mene maahan. Niinpä ohjaaja tekee liikkeen uudelleen ja nyt koira menee maahan, joskaan ei niin nopeasti. Kolmannella yrityksellä koira on kokonaan mukana tehtävässä ja paiskautuu salaman nopeasti aahan, kun ohjaaja sanoo "maahan". Edes täydet pisteet eivät riitä, tämä maahan meno oli pari pistettä parempi kuin täydet pisteet. Varmana ja vakuuttuneena koiran ja oman kapasiteetin hyvyydestä, lähtee ohjaaja kotiin ja ilmoittautuu kilpailuihin. Se, että erinomainen tulos tuli vasta kolmannella yrityksellä on kokonaan unohtunut. Kokeissa on kuitenkin vain yksi yritys ja ohjaaja on yllättynyt, kun koira toimii hämmästellen ja epäröiden, jos nyt ylipäätään edes menee maahan.

Jottet joutuisi sellaiseen tilanteeseen täytyy sinun käydä koko koe läpi muutamia kertoja silloin tällöin. Tee liike toisensa jälkeen ilman, että teet jonkun liikkeen uudelleen. Äläkä palkitse koiraa enempää kuin pystyt palkitsemaan kilpailuissakaan (eli ei siis makupaloja tai leluja). Yritä olla objektiivinen ja kirjoita joka suorituksen jälkeen ylös ne pisteet (tai mieluummin pyydä jotain ystävääsi tekemään niin), jotka uskoisit koiran mahdollisesti liikkeestä saaneen. Laske sitten pisteet yhteen (kaunistelematta niitä) niin saat näppituntuman siitä missä vaiheessa olette.

Suorat pysähdykset

Käsi sydämelle, istuuko koirasi suoraan pysähdyksissä? Muutama vuosi sitten sain leikkiä liikkeenohjaajaa ja huomasin silloin kuinka huonosti useimpien pysähdykset menivät. Yksi sun toinen suorittaja lopetti useimmat liikkeistä siten, että koira istui vinoon ohjaajan viereen. Piste pois jokaisesta liikkeestä. Kuinka monta pistettä menetät sen huolimattomuuden seurauksena, että koirasi istuu vinoon viereesi? Vuotta myöhemmin tarkastelin kilpailijaa, joka oli SM kisoissa. Kyllä, sielläkin sama toistui. Ohjaaja kutsuu koiran sivulleen. Koira tulee viereen, mutta vinoon, josta seuraa, että ohjaaja korjaa virheen käskyllä "paremmin" tai nykimällä olkapäätään taaksepäin. Varmasti se toimii erinomaisesti, kun olet aloittamassa uutta liikettä. Mutta olkapään nykäisyt taaksepäin tai käskysanan "paremmin" tekeminen vapaana seuraamisessa tai noudon loppuvaiheessa ei toi-mikaan sitten ollenkaan. Älä kompastu tähän kuoppaan! Opeta koirasi omatoimisesti hakeutumaan oikeaan paikkaan viereesi ja tekemään se heti ensimmäisellä yrityksellä. Helpoiten teet sen niin, että lopetat kokonaan koiran asennon korjaamisen ylimääräisin avuin silloin, kun se menee vinoon sivullesi. (Jälleen kerran, kilpailuissakaan ette saa toista yrityskertaa.) Ota mieluummin muutama askel koirasta poispäin, pysähdy ja pyydä koira sivullesi. Jos tiedät ettei koirasi pysty tulemaan sivulle oikein ilman apua, auta sitä sopivalla tavalla löytämään oikea paikka. Käytä esim. makupalaa. Vaimenna vähitellen apua, kädenliikettäsi, yhä enemmän. Anna koiran vähitellen ottaa vastuu siitä, että se löytää oikeaan paikkaan sivullesi. Älä välitä siitä, jos koira tekee väärin vaan tee liike sen sijaan uudelleen. Palkitse koira tosi hyvin joka kerta, kun se toimii oikein.

Yksi omista koiristani ymmärsi tehtävän väärin. Sillä oli tapana tehdä viimeinen askel viereeni loikkaamalla sivulleni. Jos seisoin vastapäätä koiraa, toimi tämä erinomaisesti. Mutta, jos en ollutkaan vastapäätä koiraa, teki se virheen. Jonkin ajan kuluttua tajusin, että koira teki vain loikkansa, muttei lopulta ollut tajunnut, että sen täytyisi asettua johonkin tiettyyn rintamasuuntaan sivulleni. Asettau-tumalla "väärään" kulmaan suhteessa koiraan ja toistamalla harjoituksen kerta toisensa jälkeen, sain koiran lopulta käsittämään mitä siltä halusin.

Vieraile muilla koulutuskentillä

Kuinka usein menet muille koulutuskentille harjoittelemaan? Itse en ainakaan voi syyttää kokemattomuudesta ketään toista. Asun suuressa taajamassa, jossa on useita koirakenttiä 100 km säteellä. Jos asuu maaseudulla, voi olla, että 100 kilometrin säteellä on vain yksi koulutuskenttä. Silloin on nähtävä enemmän vaivaa kenttiä etsiessään. Mutta jos on niin, että ne ainoat kerrat, kun olette vieraalla kentällä ovat kilpailuja, niin ei ole ihme, että koira ymmärtää mitä on tekeillä, kun ajatte vieraalle koulutuskentälle. Koska useimpien koirien harjoittelu sisältää suuren määrän makupaloja tai hauskoja leikkituokioita ja kilpailuissa näitä ei ole käytössä, sen lisäksi, että tilanne on yhdistyneenä hermostuneeseen ohjaajaan, joka käyttäytyy enemmän tai vähemmän kummallisesti, ei liene kovin hämmästyttävää, jos koira ei käyttäydy yhtä pirteästi ja kauniisti kuin se tekee harjoitellessa.

Kilpailuhermot

Kilpailuhermoista voisi helposti kirjoittaa useita artikkeleita. Sen takia sivuan vain vähän tätä aluetta. Useimmat koirat reagoivat ohjaajan hermostumiseen. Koira ei pysty käsittämään sellaista asiaa kuin kilpailuhermot, vaan luulee ohjaajan pelkäävän jotakin. Ympäristöä, tuntemattomia ihmisiä tai koiria. Monet koirat kuvittelevat, että ohjaaja on hermostunut toisista koirista ja sen takia on tavallista, että ne ovat hajamielisiä ja puolustusvalmiudessa.

Oma koirani luuli, että pelkään liikkeenohjaajaa. Nytkähtelin ja tein heti jotain, kun liikkeenohjaaja avasi suunsa. Mitä enemmän riitelin koiran kanssa saadakseni sen keskittymään sitä tarkkaavaisemmaksi koira tuli liikkeenohjaajan tekemisille jottei hän pääse tekemään yllätyshyökkäystä. Minulta meni useampi vuosi (!) ennen kuin ymmärsin mistä oli kyse ja pystyin muuttamaan käyttäytymistäni.

Kilpailuhermoilu näkyy usein kasvoistamme. Rypistämme kulmakarvojamme, katseemme on jähmettynyt, huulet ovat tiukasti yhdessä jne. Jotkut koirat arvelevat tämän merkitsevän sitä, että olemme vihaisia tai todennäköisemmin, että pelkäämme. Vihaista ihmistä ei pidä mennä ärsyttämään, ajattelee koira. Yrittäessään lepyttää kiukkuista ohjaajaa liikkuu koira nihkeämmin ja hitaammin, mutta mitä tapahtuu sitten? Aivan, ohjaaja muuttuu ärtyneeksi. Siten hieman pehmeämpi koira saa sen käsityksen, että kilpailut ovat inhottavia, sillä silloin ohjaaja on selittämättömästä syystä ärsyyntynyt koiraansa.

Kaukokäskyjen harjoittelua

Tietoinen näytteleminen

Kilpailu-urani alussa ajattelin, että seuraavissa kisoissa näkisin enemmän vaivaa ja yrittäisin näyttää iloisemmalta, koska silloinen koirani oli hieman epävarma kun olimme kilpailuissa. Useiden kilpailujen jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen, että olisi realistisempaa totuttaa koira harjoituksissa työskentelemään myös silloin, kun näyttelin pelkäävää ja sekopäistä. Tottelevaisuuden SM-kisoissa näin erittäin hyvän ohjaajan, joka sai minut ajattelemaan. Ohjaaja oli nimittäin valtavan yrmeä ja näytti olevan itse asiassa tosi vihaiselta liikkeiden aikana. Ensin minuun teki vaikutuksen se, että koira ei poistunut kentältä vaikka sen ohjaaja oli niin vihaisen näköinen. Kun liikesuoritus oli ohi, levitti ohjaaja kätensä, hymyili leveästi ja taputti koiraansa, joka riemuissaan hyppeli hänen ympärillään. Sen jälkeen he valmistautuivat seuraavaan liikkeeseen, jolloin ohjaaja otti taas määrätietoisesti tiukan ilmeen kasvoilleen. Oli selvää, että ohjaaja oli opettanut koiralleen sen, että hän näytti liikkeen aikana happamalta ja tuli sitä iloisemmaksi sen jälkeen, kun liike oli suoritettu. Tästä syystä koiralla ei ollut mitään syytä kadottaa hyvää tuultaan, sillä kyse oli vain näyttelemisestä, joka sai aikaan sen, että liikkeiden välissä oli sitten entistä hauskempaa.

Liikkeenohjaaja

Kuinka usein harjoittelen liikkeenohjaajan kanssa? Ja käsi sydämelle, kuinka tottelevainen olet? Teetkö aina kuten liikkeenohjaaja sanoo vai onko sinulla tapana olla välittämättä liikkeenohjaajan käskyistä "käsky, liike seis, jne." Jos olet totte-levainen ohjaaja ja teet aina kuten liikkeenohjaaja käskee, on sinulla pian koira, joka alkaa tajuta mitä liikkeenohjaajan käskyt merkitsevät ja se alkaa ennakoida liikkeitä ja tekee ne liikkeenohjaajan käskystä. Vastamyrkky tähän on se, että harjoittele tosi paljon liikkeenohjaajan kanssa, mutta noudata vain harvoin hänen käskyjään. Monet kilpailijat hermoilevat sitä kuulevatko he kilpailuissa mitä liikkeenohjaaja sanoo. He pelkäävät, että liikkeenohjaajan käskiessä kääntymään vasemmalle, he kääntyvätkin oikealle, koska hermoilevat niin kauheasti. Kun pyrkii siihen, että pystyy itse kuuntelemaan liikkeenohjaajaa, joutuu keskittymään itseensä, jolloin ei ehdi keskittyä koiraan. Kuivaharjoittele ilman koiraa, kulje ympäri liikkeenohjaajan käskyjen mukaan. Aluksi voi tuntua naurettavalta kääntyillä sinne tänne ilman koiraa, mutta se on ohimenevä tunne.

Henkinen kunto

Onko koiran henkinen kestävyys niin hyvä, että se jaksaa läpi koko kilpailupäivän? Fyysisen kunnon tila on useimmiten tiedossa. Viesti- tai hakukoira, jolla on huono kunto, huomataan helposti. Kun valmistellaan koiraa tottelevaisuuskokeisiin pitää ajatella koiran sekä fyysistä että psyykkistä kuntoa. Tottelevaisuuskoe on tehokkaana aikana äkkiä ohi, paljoa yli kymmentä minuuttia ei siihen mene. Mutta käytännössä kyse on täysin muusta. Useimmiten meidän täytyy nousta ylös varhain aamulla, ulkoiluttaa koira, lastata kaikki autoon ja ajaa kilpailupaikalle. Perillä koira on yhtä hereillä ja tarkkaavainen myös autossa kuin se olisi itse kil-pailukentällä. Menemme itse ilmoittautumaan ja puolisen tuntia siitä alamme virittelemään koiraa paikallamakuuseen. Sen jälkeen menee taas aikaa puolesta tunnista tuntiin ennen kuin taas lämmitetään koira yksittäisliikkeisiin. Ennen kuin tähän on päästy on todennäköisesti kulunut jo useita tunteja. Kuinka paljon koirallasi on silloin jäljellä henkisestä kapasiteetistaan?

Jos kilpailet jossain pk-lajissa, joutuu koira tekemään melkoisen paljon enemmän, koska paikallaolon ja tottelevaisuuden lisäksi on vielä maasto-osuudet joihin koiran täytyy keskittyä. Pk-kisa alkaa usein seitsemän aikaan ja on ohi joskus neljän aikaan iltapäivällä. Tietysti päivään kuuluu paljon joutoaikaa, jolloin koira voi rauhoittua ja levätä tai jopa nukkua, kysymys on vain siitä mitenkä koirasi siitä selviää.

Yksi tapa harjoittaa koiran henkistä kestävyyttä on aloittaa harjoitus lyhyellä kävelylenkillä, jatkaa tottelevaisuusharjoituksella, minkä jälkeen koira saa jäljestää lyhyen jäljen tai etsiä muutaman esineen. Aja sitten jonnekin keskustaan ja kuljeskele siellä jonkin aikaa kunnes taas palaat takaisin koulutuskentälle - mielellään sellaiseen paikkaan, jossa on joitakin häiriöitä, kuten koiria ja ihmisiä. Yksi vaihtoehto on lähteä jonkun kaverin mukaan kilpailuihin ja tehdä kaikki sama mitä kaverikin joutuu tekemään, mutta vähän kauempana itse kilpailukentästä. Sillä tavalla koirasi tottuu muihin koulutuskenttiin, ympäristöihin ja hermostuneisiin ihmisiin sekä vieraisiin koiriin, ja kaikesta huolimatta voit palkita koiraa hyvin ja juuri sillä tavalla kuin haluat.

ONNEA KISOIHIN!

Memea Mohlin

"Fin Tva" Tending White Warlock, 2,5 v - kuva Warkauden Lehti/Koponen
Tending Brownie, 1 v - kuvat Juha Orenius
BH Tending Blackie, 1 v

Bordercollie -sivuille