KUUNTELEEKO KOIRASI – TOKOA ERI NÄKÖKULMASTA

Heinäkuun T-leirille oli saatu kouluttajaksi ruotsalainen Jon Eklöf. Hän on kouluttanut Suomen valmennusrengasta ja sitä kautta maajoukkuetta jo useita vuosia loistavalla menestyksellä.

Koulutuksen pääpaino oli koiran ja ohjaajan suhteella. Tekniikkaakin käytiin läpi, mutta lähes aina palattiin ihan perusasioihin: miten koira toimii suhteessa ohjaajaan ja ohjaaja koiraan. Tämä teki tosi hyvää monelle, jotka miettivät yleensä vain vauhtia ja teknisiä kuvioita – niin kuin useimmiten tokossa tehdään.

Kerron oheisena leirillä kuulemistani asioista ja vinkeistä. Aika paljon asioita varmasti puuttuu, mutta mukana on mielestäni paljon miettimisen arvoisia asioita.

LUENTO JOHTAJUUDESTA

Heti torstai-iltana Jonte piti luennon johtajuudesta. Luento oli mielenkiintoinen ja herätti varmasti paljon ajatuksia kuulijoissa.

Viettien varassa

Koiralla on useita viettejä, mm saalisvietti, laumavietti, lisääntymisvietti, puolustusvietti ja ravinnonhankintavietti. Yleisesti tokossa on totuttu käyttämään paljon saalisviettiä kuten pallon saalistamista. Laumaviettiä (esim kehuminen ja kontakti) käytetään Jonten mielestä liian vähän. Hän haluaa koiran olevan laumavietissä, kun sitä koulutetaan johonkin uuteen asiaan ja monesti silloinkin, kun sen kanssa tehdään asioita. Ravinnonhankintaviettiä käytetään hänen mielestään myös liikaa eli koiralle annetaan turhan paljon makupaloja koulutuksen aikana.

Bordercolliella on luontaisesti paljon paljon saalisviettiä ja laumaviettiä, mutta vähemmän ravinnonhankintaviettiä. Koiran koulutuksessa on koko ajan tärkeää miettiä, mitä viettiä pitäisi vahvistaa treeneissä: tarvitaanko jotain lisää vai ei.

Kovin saalisviettisen koiran kanssa pitää tehdä todella paljon töitä saadakseen koiran pois saalisvietistä laumaviettiin tarvittaessa. Koskaan koiralle ei saa suuttua, sillä siirtyminen saalisvietistä pois on koiralle hyvin vaikeaa. Jos tällainen koira saisi itse päättää, se olisi aina saalisvietissä. Jonten mielestä saalisviettikin on ihan hyvä asia, jos ohjaaja vain voi kontrolloida koiransa tekemistä – usein vain se on erittäin vaikeaa ja ohjaaja kadottaa kontrollin. Laumavietissä toimiminen on paljon helpompaa, sillä siinä ohjaaja säilyttää hallinnan paremmin. Laumavietissä on myös palkkaaminen yksinkertaista, sillä kun koira kuuntelee ohjaajan puhetta hyvässä kontaktissa sitä kehutaan kovasti. Tämä tietysti edellyttää, että koira arvostaa ohjaajan kehumista.

Uudet liikkeet alkavat laumavietissä kommunikoiden. Tämä edellyttää koiran halukkuutta kommunikointiin. Sen jälkeen se saa mennä saalisvietille. Jonte käytti esimerkkinä susilaumaa, jonka pitää pystyä kommunikoimaan ennen saalistuksen aloittamista. Niiden pitää siis tehdä yhteistyötä saadakseen saalista. Sen jälkeen ne saalistavat. Tokotilanteista Jonte käytti esimerkkinä pallon hakua. Koiraa pidetään kiinni, kuumennetaan pallolle ja heitetään pallo. Koiraa ei päästetäkään hakemaan palloa vaan pyydetäänkin se sivulle. Jos koiralla on hyvä kontakti, se palkataan. Tässä pitää olla tarkkana siinä, ettei koira edelleen ole saalisvietissä, vaikka onkin katsovinaan ohjaajaa hyvässä kontaktissa. Käytännön esimerkkitilanteessa jo pitkään sivulla ollut koira vielä ampaisi pallon perään. Itse olisin jo ajat sitten ollut tyytyväinen, mutta Jonten mukaan koira ei ollut oikeasti siirtynyt pois saalisvietistä – kuten ei ollutkaan.

Koira pitää opettaa siirtymään saalisvietistä laumaviettiin, ikään kuin lokerosta toiseen. Tätä ei tehdä koiran kiusaksi, vaan sen avulla parannetaan yhteistyötä. Lokerosta toiseen siirtymistä pitää harjoitella paljon. Koiraa voi esim seurauttaa kentällä, jolla on paljon merkkejä ja leluja. Siinä menee paljon aikaa, ennen kuin niissä kiinni oleva koira luopuu niistä eli menee oikeaan lokeroon. Sen tehdessä niin pitää sitä kehua paljon! Koira vapautetaan ja se saa tulla uudelleen vapaasti sivulle, mistä kehutaan ja palkataan vielä erikseen, jos halutaan. Koiran on oltava mielellään laumavietissä, siksi siitä pitää antaa paljon positiivista palautetta. Bordercollieta ei tarvitse opettaa saalistamaan. Toki sekin on tärkeää, mutta kaikkein tärkeintä on balanssi, missä ohjaaja voi koiraa kontrolloida.

Millainen siis on hyvä johtaja?

Ohjaajan tulee aina olla johdonmukainen, sillä se on erittäin tärkeää ohjaajan ja koiran suhteen luomisessa. Johdonmukaisuus ei ole aina helppoa, vaan se vaatii todella paljon töitä eikä siinä voi lipsua!

Jonte kertoi, ettei kovin paljoa pohdi visioita, vaan tekee asiat käytännössä yksinkertaiseksi. Jos hän ei pidä jostain koiran toiminnasta, hän kieltää sen koiralta. Se, mitä Jonte sallii, vaihtelee päivittäin. Tänään koira saa tulla sohvalle, tänään ei, jos Jonte ei halua sen kuraavan sohvia sadekelin takia. Oleellista on, että koira tottelee. Ei tarkoittaa ei eli siinä Jonte on aina johdonmukainen kotona tai treeneissä. Hänen mielestään ei ole mitään järkeä sanoa jotain, mitä ei tarkoita. Tämä on yksinkertaista ja turvallista koiran mielestä. Jonte korosti sitä, että kiellettäessä koiraa asiaa ei jäädä jahkaamaan, vaan odotetaan koiran reaktiota ja jatketaan eteenpäin.

Lyhyesti sanottuna johtajuus ihmisen ja koiran suhteessa on sitä, että koira kuuntelee ohjaajaa. Sillä on vahva motivaatio kommunikoida ohjaajan kanssa eikä se kiinnitä huomiota häiriötekijöihin. Silloin sitä on helppo kouluttaa.

Koulutushetkien on oltava mukavia. Varsinainen suhdetyö koiran kanssa pitää siksi tehdä jossain muualla eli yleensä kotona. Aina kun koiran kanssa joutuu kiistaan, on jo syntynyt konflikti. Niitä Jonte haluaa välttää koulutuskentällä, koska ne eivät ole koskaan mukavia.

Aggressio on aina pahasta. Ohjaaja ei koskaan saisi oikeasti suuttua, koska silloin koira haluaa poistua paikalta ja se siirtyy puolustusvietille ja konflikti on syntynyt. Ihminen turhautuu helposti, kun jokin asia ei sujukaan suunnitellusti. Jos hän suuttuu, hän kadottaa otteensa. Koira ei ymmärrä suuttumusta. Ohjaajan on myös pystyttävä siirtymään suuttumuslokerosta pois ja annettava koiralle reilusti uusi tilaisuus yrittää! Ohjaajan on ymmärrettävä, että koirallekin on vaikeaa siirtyä lokerosta toiseen. Koira elää tässä ja nyt, ihminen ei – sen ymmärtäminen on tärkeää koulutuksen kannalta.

JOHTAJUUSHARJOITUS

Niin sanottua johtajuus- ja kuunteluharjoitusta tehtiin lähes kaikkien ryhmien kanssa. Jonte otti harjoituksessa dominantin roolin. Hän käski ohjaajat koirineen istumaan ympyrälle. Koirat jätettiin käskyn alle istumaan. Jonte käski kutakin koiraa vuorollaan maahan. Lähes kaikki koirat menivät lankaan ja kävivät maahan. Ohjaajat kielsivät koiraa ja laittoivat koiran uudelleen istumaan. Koira saattoi mennä ylös alas kuin jojo. Jotkut jopa lähtivät pois, jolloin ne haettiin takaisin istumaan paikalleen. Kun koira pysyi istumassa, se palkattiin iloisesti. Vaikka tilanne oli koirille vaikea, ne kaikki palautuivat heti ja leikkivät hyvin. Tärkeää tässä harjoituksessa oli myös se, että koiran tuli katsoa omaa ohjaajaansa eikä katsella tai kuunnella Jontea.

Ongelmia tuli kun ohjaajat alkoivat kilpailla käskyissä Jonten kanssa. Jonten sanoessa ”maahan”, sanoivat ohjaajat ”istu” ja tilanne meni keskinäiseksi kilpailuksi. Tilanne oli koiralle todella ristiriitainen. Vasta sitten, kun ohjaajat hoksasivat toimia Jonten ohjeiden mukaan eli kieltää väärästä toiminnasta ensin, alkoi tilanne olla johdonmukaisempi koiralle.

Toinen ongelma oli ohjaajan suuttuminen. Harjoituksissa ei saa olla aggressiivinen, koska silloin koira ei voi enää luottaa ohjaajaan ja se pakenee tilannetta. Ohjaajan pitää pystyä olemaan rauhallinen, mutta päättäväinen. Jos koira hakee turvaa, se hakee sitä omasta ohjaajasta, jonka on kyettävä hallitsemaan tilanne. Mikäli ohjaaja ei suo turvaa, koira pakenee. Koiran on voitava luottaa siihen, ettei ohjaaja laita sitä tilanteeseen, missä se ei ole turvassa.

Samaa harjoitusta voidaan tehdä myös niin, että koirat ovat maassa. Se tuntui sujuvan helpommin; koiratkin olivat jo tottuneet tilanteeseen.

KUUNTELUHARJOITUKSIA

Koiraa hetsattiin ja sille heitettiin pallo. Koira päästettiin perään ja puolivälissä ohjaajan piti saada koira pysähtymään ja tottelemaan. Jos tämä onnistui, koira päästettiin pallolle. Seuraavalla kerralla koira piti saada pysähtymään pallon lähellä jne. Tässä pystyttiin miettimään sitä, kuinka kauas ohjaajan kontrolli koiraan ylettyi.

Toisessa harjoituksessa kentällä oli merkkejä, ruutu ja hyppyeste. Ohjaaja seisoi keskellä kenttää ja ohjasi siitä koiraansa Jonten kulloinkin osoittamalta merkiltä toiselle, ruutuun, sieltä merkille ja hypylle. Tässä harjoituksessa oli tärkeää, että koira kuunteli. Samoin tärkeää oli se, että koiralle oli opetettu suuntakäskyt, peruutukset jne. Jos suuntakäskyt eivät olleet hallussa, oli koiran lähettäminen vaikkapa ruudusta pois merkille aika vaikeata.

HARJOITUKSIA SAALISVIETISTÄ LAUMAVIETTIIN SIIRTYMISISSÄ

Koiraa hetsattiin pallolla kovasti ja sitä pidettiin kiinni. Kun pallo heitettiin, koira käskettiin saman tien ohjaajan sivulle. Koira totteli puoliksi, jolloin se rauhallisesti siirrettiin ohjaajan sivulle. Kesti todella kauan, ennen kuin koira siirtyi saalisvietiltä laumavietille eli luopui saaliista. Itse asiassa koira lähti yllättäen pallon kimppuun oltuaan jo todella kauan sivulla. Se oli siis edelleen saalisvietissä. Itse olisin kehunut koiraa jo ajat sitten, mutta Jonte oli viisaampi ja näki koirasta, että se oli edelleen saalisvietissä. Seuraavalla kerralla koira siirtyi jo nopeammin laumalokeroon ja leikki vapauduttuaan ohjaajansa kanssa – pallo oli unohtunut.

PENNUN KASVATUS JA KOULUTUS

Johdonmukaisuusharjoitukset pitää aloittaa heti pennun tultua kotiin. Ennen minkään koulutuksen aloittamista sen pitää osata ensimmäiseksi opetettava ei-sana ja leikkiä ohjaajan kanssa. Ei-sanan opettamiseen voi luoda tilanteita, missä sitä voi harjoitella. Esimerkkinä Jonte käytti pihaa, missä ei ole aitaa. Kun pentu lähestyy rajaa, sitä kielletään. Mikäli tottelee, sen kanssa leikitään ja testataan uudelleen.

Pentu ei saa omia leluja ja viedä niitä pois ohjaajan luota. Pentu pitää opettaa vaihtamaan lelu toiseen tai opettaa se taistelemaan lelulla ohjaajan kanssa. Oppiminen ei käy ihan hetkessä, vaan kovasti omistushaluisen koiran kanssa harjoittelu vaatii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä.

Ensimmäinen kuukausi koiran kanssa on erittäin tärkeää aikaa. Sen aikana opitaan leikkimään yhdessä ja rakennetaan näin suhdetta. Samoin kontaktia pitää harjoitella ennen treenien aloittamista. Jonte ei aloita koulutusta kotioloissakaan, ennen kuin suhde on hyvä. Liikkeet pitää opettaa ensin aivan rauhassa. Kun koira osaa tehtävän, voi sitä harjoitella stressissäkin. Pääasia on, että koira on ohjaajan kontrollissa ja kuuntelee.

Kun koira osaa ei-sanan ja suhde on hyvä, voidaan lähteä koulutuskentälle. Siellä Jonte ei anna pennun mennä muiden ihmisten tai koirien luo tai haistella maata. Hän kieltää kaiken. Kun pentu on vähän ihmeissään, mitä tässä nyt sitten saa tehdä, tarjoaa Jonte leikkimistä kanssaan. Näin hän opettaa pennulle jo alusta asti, ettei muista ihmisistä tai koirista tarvitse välittää. Ainoa hauska asia on ohjaaja. Jos koira tottuu seurustelemaan treeneissä ihmisten kanssa, nostaa se Jonten mielestä koiran stressiä. Erilaisia tilanteita pitää harjoitella paljon, ettei tule yllätyksiä.

Monet pelkäävät turhaan sitä, ettei koiralla ole hauskaa treeneissä. Jonten mukaan sellaisen miettiminen on turhaa, jos koira ymmärtää mitä tehdään. Hauskuus tulee sen myötä. Hän ei käytä juurikaan palloa tms, vaan palkkaa enemmän laumavietillä. Hän ei pallon käyttäjiä kyllä tyrmännytkään, vaan hänen mielestään asia riippuu koirasta. Jonte nostaa koiran virettä ennen treenejä ja laskee sen treenin loputtua. Lisäksi hän opettaa koiran omaan, kisanomaiseen käytökseensä jo nuorena kisoja ajatellen, koska haluaa olla reilu koiralleen.

Hyvin tärkeätä on sekin, että muiden toimintatapoja saa koskaan kopioida, vaan oma tapa on itse kehitettävä oma koira huomioiden. Se, mikä sopii toiselle, ei kenties sovi omalle koiralle ollenkaan.

Jonte korosti, että ohjaajan pitää aina kysyä itseltään, mikä on minkin teon seuraus. Ohjaaja ei saisi tehdä sellaista, minkä seurauksia hän ei mieti. Turhana hän piti myös vauhdin korostamista. Mitä enemmän koiralla on vauhtia, sitä vaikeampi sitä on kontrolloida. Vauhti ei kuitenkaan kisoja ratkaise, vaan suorituksen virheettömyys.

TEKNIIKKAHARJOITUKSIA

Neljä päivää kestäneen leirin aikana Jonte ratkoi myös tokoliikkeiden ongelmia. Alla on kerrottu muutamista yleisimmistä ongelmista.

Ruutu

Ohjaajan ongelma oli merkin vauhti. Koira ajatteli vain ruutua ja teki merkin huolimattomasti. Jonten neuvo oli, että merkin taakse ei viedä palloa, koska silloin koira ei ajattele tehtävää eikä kommunikoi ohjaajan kanssa. Ohjaajan pitäisi sen sijaan opettaa koira kommunikoimaan merkillä. Heti kun se katsoo sieltä ohjaajaan, se palkitaan. Tässä ei saa ajatella vauhtia, sillä se tulee kyllä, kun koira haluaa hakea kontaktia. Kun koira tekee hyvin ja kommunikoi ohjaajan kanssa, se päästetään ruutuun, ei muuten.

Vauhdista Jonte ei ota stressiä. Hänen mukaansa kaikki suomalaiset tokoilijat ovat vauhtihulluja ja ajattelevat sitä ihan liikaa. Hän kysyi, lukeeko sääntökirjassa mitään vauhdista? Lisäksi hänen mielestään suomalaiset käyttävät liikaa palloa ja treenaavat liikaa sen kanssa. Koirat siis opetetaan siihen, että tokoilu on yhtä kuin pallonheitto. Tähän on hänen mukaansa syynä juuri vauhdin tavoittelu – ajatellaan, että koirasta tulee hidas ilman jatkuvaa saalisvietissä palkkaamista. Kilpailuissa kuitenkaan pallosta ei ole apua. Enemmän pitäisi ajatella tulevia kisoja nuorten koirien kanssa ja opettaa koira palkkautumiseen laumavietillä. Jonte ajattelee, että mikäli suhde on kunnossa, ei vauhtiongelmaa tule.

Toisen esimerkkikoiran ongelma oli se, ettei se kuunnellut ohjaajan pysäytyskäskyä, vaan juoksi ruudun pitkäksi. Tässäkin ongelman ratkaisuna oli ohjaajan kuunteleminen ja koiran kontrollointi. Sitä voitiin vahvistaa vaikka pysäyttämällä koira ennen ruutua.

Noutokapulan kanssa leikkiminen

Koira tahtoi leikkiä kapulan kanssa ja pureskella sitä palautuksessa. Jonte neuvoi, että koira on saatava pois saalisvietistä ennen kuin se nappaa kapulan. Se ei saa leikkiä kapulan kanssa sitä noutaessaan, vaan sen tulee olla tottelevainen ennen kapulan nostoa ja tuoda kapula siististi. Harjoitus tehtiin koiran kanssa niin, että ohjaaja heitti kapulan, jätti koiran ja meni kapulan viereen. Sitten koiran käskettiin hakea kapula. Jos jälleen leikki kapulan kanssa, sitä kiellettiin ja otettiin kapula pois. Harjoitus tehtiin uudelleen ja jälleen kiellettiin tiukasti. Seuraavaksi ohjaaja varoitti koiraa ennen kapulan nostoa sanomalla tiukasti ”nätisti!”. Kun koira vaihtoi laumavietille ja totteli, sitä kehuttiin kovasti. Harjoitusta jatkettiin tekemällä nouto uudelleen normaalisti ja ohjaajan varoittaessa ennen nostoa. Koira oli todella vauhdikas ja sen oli vaikea siirtyä saalisvietistä pois kapulalla, jos välimatka ohjaajaan oli pitkä. Jonte antoi ohjeeksi harjoitella noutoa niin läheltä, että ohjaaja vielä pystyi kontrolloimaan vauhdikasta koiraansa. Onnistuneiden toistojen jälkeen voi välimatkaa pidentää.

Jonten mukaan siis koira sai olla saalisvietillä kapulalle asti, mutta sen jälkeen sen piti vaihtaa laumavietille ja olla tottelevainen. Tehtävä ei ollut ihan helppo. Koiran toinen ongelma oli pureskelu, mutta sen Jonte uskoi myös poistuvan tämän harjoitteen myötä.

Metallikapulan huono pitäminen

Koira kantoi huonosti metallia, kilisytti sitä ja roikotti löysästi. Jos sen suu aukesi, kapulaa ei saanut ottaa pois. Koiran kanssa tuli kulkea vapaasti sen pitäessä kapulaa ja kehua, kun se kantoi sitä hyvin. Näin saatiin vahvistettua oikeaa toimintaa. Lisäksi kysymys oli ohjaajan omasta asenteesta. Koko liikkeestä tuli ikävä, kun ohjaajakaan ei pitänyt siitä.

Toisena esimerkkinä oli koira, joka toi metallin sivulle, nosti päänsä ja avasi suunsa, jolloin kapula putosi syvälle suuhun. Näin se esitti, että kapulan pito oli ikävää ja halusi, että ohjaaja ottaisi kapulan pois. Tätä ei pitänyt tehdä. Koira ei saanut päättää, milloin kapula otetaan pois. Ohjaajan tuli pitää käsiä lähellä molemmin puolin kapulaa, mutta ei saanut ottaa kapulaa pois, ennen kuin koira oli rauhallinen ja piti kapulaa hyvin. Koiran päätä saatiin alemmas, kun ohjaaja siirsi kätensä myös alemmas koiran pään molemmin puolin. Koira ikään kuin tarjosi kapulaa ohjaajalle.

Kolmas metalliongelmainen koira tuli hitaasti takaisin ja istui hitaasti sivulle. Jonten mielestä ongelma oli nimenomaan ohjaajalla, ei koiralla. Ohjaaja suhtautui jo etukäteen negatiivisesti metallinoutoon, joka heijastui koko liikkeeseen. Ohjeeksi ohjaaja sai asenteen muuttamisen positiiviseksi. Hänen piti olla oikeasti tyytyväinen siihen, että koira tekee pyydetyn asian, vaikkakin hitaammin. Hän ei saanut katsoa painostavasti ja masentuneesti koiraa sen takaisin tullessa, vaan hänen piti olla ryhdikäs ja tuntea ylpeyttä koirastaan. Koiran on opittava, että metallinouto on positiivinen eikä negatiivinen asia!

Seuruu

Koira edisti, painoi ja vaelsi seuruussa sekä oli levoton. Jonten mukaan koira oli stressissä ja yliyritteliäs, koska sen kanssa oli tehty paljon lyhyttä pätkää ja se odotti koko ajan palkkaa. Kun tehdään pitkää, palkkaamatonta seuruuta, koiran stressi vähenee ja se kykenee paremmin ajattelemaan oikeaa paikkaa. Jos koira painaa, sille huomautetaan ja jatketaan matkaa. Sen kanssa jatketaan ja kun se on hyvä, pysähdytään, odotetaan kontakti ja palkataan. Virheen jälkeen ei koiraa saa jäädä painostamaan, vaan matkaa vain jatketaan kunnes on hyvä. Tässä kohtaa ei saa pelätä koiran masentumista!

Idari

Koiran ongelma oli hidas ja epävarma istuminen. Jonte huomautti, että istumisen ongelma alkoi jo seisomisen mukaanotosta. Ohjaaja alkoi jo ajatella istumisen ongelmia ja koira alkaa tulla epävarmaksi. Sen sijaan pitäisi olla positiivinen ja ajatella vaikka sitä, miten hyvin koira lähti seuruusta mukaan. Ohjaajan pitäisi siis rentoutua ja unohtaa etukäteissuremiset.

Ohjatun merkki

Koiran merkki ohjatussa on hidas ja vino, koira ajattelee jo haettavaa kapulaa. Koira siis tietää, mikä kapula haetaan eikä merkissä ole mitään jännittävää. Samoin kuin ruudun merkillä, koiralle pitää opettaa hyvä kontakti ja kommunikointi ohjaajan kanssa. Sen jälkeen koiralle pitää opettaa suunnat. Kun sille sanotaan ”vasen”, sen pitää lähteä juoksemaan vasemmalle 90 asteen kulmassa merkkiin nähden. Tätä voidaan opettaa menemällä itse oikeaan paikkaan ja kutsumalla koiraa luokse ”vasen”-käskyllä. Kun tulee hyvässä kontaktissa, voidaan lähettää hakemaan. Tätä tehtiin kolmisen kertaa ja sen jälkeen ohjaaja lähetti koiran merkille ja jäi itse normipaikkaan. Koira lähti epävarmasti, mutta jo kolmen harjoituksen jälkeen osasi jollain lailla lähteä vasemmalle. Koiraa ei saa päästää hakemaan kapulaa, ennen kuin tottelee suuntakäskyä ja on kuulolla. Näin koiralle tulee merkistä jännittävämpi, kun ei tiedä, mitä merkillä tapahtuu.

Treeneissä Jonte ei aina haeta ensimmäiseksi vietyä kapulaa, vaan valinta on sattumanvarainen. Koiran pitää kuunnella. Koska se ei voi tietää, kumpi haetaan, se ei voi ennakoida ja asettuu merkillä paremmin. Jonte sanoo itse kisassa ”vasen nouda”. Tällöin hänen nopea koiransa lähtee vasemmalle ja nouda-sanalla lähtee noutamaan.

Kauko

Koira ei tee liikkeitä teknisesti oikein ja saattaa liikkua eteen tai taakse. Tähän auttaa Jonten mukaan se, että koira opetetaan vierestä liikkumaan oikein. Esimerkiksi maasta seisomaan ja takaisin –liike opetetaan niin, että ohjaaja on polvillaan koiran sivulla. Hän pitää namikättä koiran nenän edessä ja pyytää koiraa seisomaan. Kun koira on noussut viisi senttiä se ohjataan saman tien maahan ikään kuin hissinä. Jonte haluaa tehdä näin, jotta koira oppii käyttämään oikeita lihaksia ja oppii näin liikkeet teknisesti oikein. Kysymys on balanssista ja lihasmuistista. Välimatkaa voi ottaa, kun koira osaa liikkeen täydellisesti läheltä.

Toinen koira löysäili ensimmäisessä siirtymässä. Jonte huomasi, että ohjaajan käskettyä koiran maahan ja lähdettyä kävelemään koira kävi heti lonkalle ja rentoutui. Ensimmäisessä siirtymässä auttoi se, että koiraa vaadittiin pysymään alusta lähtien suorassa ja tarkkana. Sitä piti vahtia pois kävellessä ja näin ilmoittaa sille, ettei ohjaaja luottanut siihen vaan piti sitä silmällä. Kun koira joutui tekemään töitä paikallaan, se teki hyvin myös ensimmäiset siirtymät. Hyvästä paikalle jäämisestä ja ensimmäisestä siirtymästä piti palkata hyvin.

Paikalla istuminen liikkeissä

Koira teputteli, kun se jätettiin istumaan tai heitettiin kapula. Ohjeeksi Jonte antoi sen, että koiran pitää ajatella istumista. Koira jätettiin istumaan ja Jonte veti sitä remmistä kevyesti mukaansa. Koira istui hyvin häiriöstä huolimatta ja keskittyi tekemiseen. Näin sen istumiseen ja nimenomaan etujalkoihin saatiin lisää energiaa. Toinen vaihtoehto oli heittää sille palloa, jolloin sen oli pakko keskittyä tekemään töitä istumisessa.

Luoksetulo

Koira törmäsi ohjaajaan tullessaan luoksetulossa eteen ja Jonte huomautti tästä. Hän neuvoi ohjaajaa voihkaisemaan, ikään kuin häntä sattuisi. Koira ei halua satuttaa ohjaajaa ja tulee varovaisemmaksi. Ensin koiran vauhti hidastuu, mutta se tulee kyllä korjaantumaan, kun se ymmärtää, mitä halutaan. Se tulee edelleen kovaa, mutta varoo lopussa törmäämästä.

Tunnari

Koira oli huolimaton kapuloilla ja tuli hitaasti takaisin. Se nuuhki keppien välistä maata ja vilkuili ohjaajaa. Jonte antoi neuvoksi antaa tuollaisessa tilanteessa uuden käskyn. Koira haki omansa ja palautti. Tästä ei kiitelty koiraa, vaan sille annettiin uusi tilaisuus. Kun koira onnistui nyt hyvin, sitä kehuttiin ja palkattiin. Jonten mielestä koira testasi ohjaajaa. Tällainen koira saattaa tehdä sitä usein. Se on sille ikään kuin peli, mitä se haluaa pelata ohjaajan kanssa. Ohjaajan ei pidä mennä mukaan peliin, vaan laittaa peli poikki päättäväisesti. Koiralle ei auta suuttua, vaan peliin puututaan napakasti ja annetaan koiran tehdä tehtävä uudelleen.

LOPUKSI

Tästä koulutuksesta jäi etupäässä mieleen Jonten korostama koiran kontrollointi ja se, että koiran tulee olla kuulolla. Koiran tulee olla myös halukas tekemään yhteistyötä ohjaajan kanssa ja pystyä kommunikoimaan. Ohjaajan tulee olla reilu koiraa kohtaan ja antaa sille aina tilaisuus tehdä jokin asia uudelleen. Epäonnistunut suoritus pitää heti unohtaa ja olla aidosti iloinen koiran tekemisestä. Ohjaajan oma asenne on monesti ratkaisevassa asemassa!

Lisäksi koira pitää saada pois saalisvietistä ja toimimaan sen sijaan laumavietissä. Tässä pitää muistaa, että siirtyminen on saalisviettiselle koiralle tosi vaikeaa. Kaiken kaikkiaan Jonte pitää suomalaisista koirista niiden saalis- ja laumavietin välisen hyvän balanssin takia.

Oli todella mahtavaa saada Jonte kouluttamaan T-leirille, siitä kiitokset kaikille asiaan vaikuttaneille! Tuntui etuoikeutetulta päästä seuraamaan kaikkien taitavien koirakoiden suorituksia ja kuulemaan heille annettuja ohjeita. Hienoa oli tietenkin päästä myös itse mukaan koulutukseen – taas sai paljon vinkkejä, millä jatkaa eteenpäin.

Koulutusta seurasivat ja siihen osallistuivat Oili ja Meg