Torstai-aamuna lähdimme Zenin kanssa puoli seitsemän aikaan Keski-Suomesta kohti Punkalaidunta. Edessä kauan odotettu neljä päivää leirillä, omaa aikaa, oman harrastuksen parissa. Tämä oli meidän toinen T-leiri, tosin edellisvuonna leireilimme vain yhden päivän.

Perillä olimme yhdeksän aikoihin ja aikaa oli hyvin majoittautua ennen kymmeneltä alkanutta Jonten tokoa. Zenillä oli juoksu pahimmillaan ja sen takia saimme yhden hengen huoneen. Jonten ryhmässä otimme merkkiä ja ruutua ja toisella kierroksella kaukoja. Tykkäsin paljon Jonten tyylistä ja sain uutta ajatusta omiin treeneihin. Tiiviisti seuraamalla muiden treenejä sai myös paljon ideoita taskuun. Aamupäivän aikana kerkesimme pyörähtämään myös Satun vetämässä toko ryhmässä. Sieltä hyviä harjoitteita tunnarin palautusvauhtiin.

Iltapäivällä meillä ei ollut mitään etukäteen sovittua ryhmää, vaan lähdimme pienellä porukalla ottamaan esineruutua. Pekka oli myös mukana ja häneltä neuvoja kisatilanteeseen.

Illalla Jonte piti luennon johtajuudesta ja koiran vieteistä Jessican tulkatessa tätä. Luento oli erittäin hyvä ja laittoi ajattelemaan näitä asioita omassakin koiran kouluttamisessa. Perjantaina olin jo ajoissa ylhäällä ja aamupalan jälkeen olimme lähdössä Pekan ryhmän mukaan jälkimetsään. Meidän jälki meni tällä kertaa aika poskelleen. Eksyimme ja jotenkin sitten kuitenkin Zen löysi takaisin jäljelle ja kaksi viimeistä keppiä löytyi. No, tästä oppi koira ja ohjaaja. Tässä lajissa näitä virheitä on tultava, että koira ottaa opikseen. Pekka opetti myös kompassin käyttöä. Taito, rolex repliques de montres joka oli täysin unohtunut. Nyt pitäisi ainakin osata metsästä pois.

Ruuan jälkeen, täyden mahan kanssa toko kentälle Jonten oppiin. Tällä kertaa otimme ohjattua ja luoksetulon stoppeja. Ryhmäharjoituksena oli johtajuus-harjoitus. Tämä tehtiin melkein joka ryhmän kanssa ja oli oikein hyödyllinen. Koirat istuivat ringissä ja ohjaajat oli ringin sisäpuolella. Jonte kävi käskyttämässä/painostamassa koiria maahan ja houkutteli tunnarikapulalla. Zen suoriutui tästä melko mallikkaasti. Harjoitus oli monelle koiralle erittäin vaikea. Lauantainakin ohjelmaa riitti ja aamu alkoi Riitan toko-ryhmällä. Ryhmässä mukana paljon tuttuja nuoria koiria ja aamu meni joutuisasti. Me otettiin ruutua, kaukoja, noutoa ja paikallaolot. Riitalta vinkkejä ja kannustusta. Paljon myös keskusteltiin nuoren koiran treenaamisesta. Eli paljon vielä vauhtitreeniä ja hauskanpitoa.

Iltapäivällä suuntasimme omatoimisesti pienellä porukalla metsään. Otimme jälkeä,joka sujui nyt hyvin. Zen oli oikein tarkkana. Myös esineruutua otettiin ja itse pääsin muiden treeniä k atsoessa tutustumaan uuteen lajiin, etsintäkokeeseen.

Illalla kasvattajat jakoivat palkintoja vuoden aikana valioituneille ja arvokisoissa pärjänneille. Hienoja tuloksia olivat koirat omistajineen tehneet lajissa kuin lajissa ja palkintoja oli PALJON. Tämän päälle vielä saunaan ja kun vihdoin pääsi omaan petiin, ei tarvinnut unta odotella.

Viimeisenä leiripäivänä sunnuntaina alkoi olla jo ohjaajalta mehut loppu, mutta otimme kaiken hyödyn irti koulutuksista ja sinnikkäästi olimme aamulla katselemassa Jonten tokokoulutusta. Kävimme myös Hannan kanssa omatoimisesti ottamassa metsässä janatreeniä. Iltapäivällä oli vielä meillä ennen kotiinlähtöä Jessican toko. Me otimme seuraamisen temmon vaihteluita ja tunnaria. Ystävällisesti Jessica neuvoi ja koulutti. Häneltäkin lisää vinkkejä. Leiriltä kotiinviemisenä paljon uusia vinkkejä, ihania muistoja ja väsynyt pieni bordercollie. Ensi vuonna haluamme varmasti viettää taas neljä treenin täyteistä päivää mukavien ihmisten seurassa. Kiitos kaikille kivasta leiristä!

Innokkaat leireilijät

Heinäkuun lopussa koitti taas aika perinteisen Tending-leirin. Torstaina aamupäivästä pakkasin autoon Svanten ja Inton (Tending Jackknife) ja käsittämättömän määrän tavaraa ja suuntasin kohti Punkalaidunta ja Hiidenhelmeä. Tulevien neljän päivän ohjelma koostuisi meidän osaltamme agilitysta ja tokosta.

Perillä Hiidenhelmessä olimme parahiksi juuri lounasaikaan ja heti lounaan jälkeen olikin mukava mennä täydellä vatsalla treenaamaan agilitya. Torstain ja perjantaina treeneissä kouluttajana toimi Jaakko Knuutti. Jaakko oli tosi mukava kouluttaja, rauhallinen ja selkeä ja häneltä löytyi paljon erilaisia ohjausvaihtoehtoja kaikkiin kohtiin. Rata oli aika pitkä ja varsin haastava, mutta kun pilkoimme sitä sopivasti osiin, selvisimme siitä Intonkin kanssa lähes kunnialla.

Loppupäivä olikin meidän osaltamme sitten vapaa, mutta mukavasti sen sai kulumaan seuraamalla muiden treenejä, ihastelemalla Sinan ihania pentusia ja juttelemalla muiden mukavien leiriläisten kanssa. Illan ohjelma oli perinteinen; saunaa, leirinuotiota ja levottomia juttuja.

Perjantaihin heräsimme intoa piukeina ja suuntasimme Inton kanssa taas aamupäivästä Jaakon oppiin agilitykentälle. Päivän rata oli kuulemma vaikeampi ja pidempi kuin torstaina ja sen kyllä huomasi. Nyt tuntui paljon hankalammalta, mutta Jaakon opastuksella ja sopivasti taas rataa pätkien saimme onneksi ihan kivojakin suorituksia aikaiseksi. Mutta rankkaa oli ja hiki tuli niin koiralle kuin etenkin ohjaajalle.

Lounastauon jälkeen jatkoimme sitten tokon parissa. Tokoa oli leirillä kouluttamassa ruotsalainen Jon Eklöf, joka on jo useamman vuoden luotsannut suomalaisia tokoilijoita valmennusrenkaassa. Meitä taisi olla yhdeksän koiran ryhmä ja jokainen ehti ottamaan kaksi liikettä. Inton kanssa otin ensimmäisellä kierroksella käsittelyyn tunnarin, jossa on ongelmia vähän joka saralla. Jonte sanoikin, että Inton motivaatio tunnariin on huono ja sitä pitää nostaa. Olen vähän varonut lelupalkkausta, ettei Into ala hätäilemään etsimisen kanssa, mutta tämä on kuulemma turhaa, eli lelu vaan käyttöön. Lisäksi Intolle voi ja pitää huomauttaa, jos se ei työskentele kunnolla. Ja kapulan pureskelusta ei kuulemma tarvitse välittää, se jää pois kun motivaatio ja varmuus kasvavat. Teimme sellaista harjoitusta jossa heittelin Intolle tunnarikapulaa ja palkkailin sitä vauhdista. Vähitellen heitot suuntautuivat lähelle muita kapuloita ja lopulta vein kapulan sinne muiden joukkoon Inton nähden. Tämä toimi ihan hyvin. Toisella kierroksella otimme sitten kaukoja. Tässä ongelmana on ensimmäisen asennon jumitus. Nyt tätä ei sitten tietenkään tapahtunut, eli virhettä ei saatu yrittämälläkään esiin. Hyvä niin. Ohjeeksi kuitenkin sain, että annan vain yhden käskyn ja jos ei nouse, niin käyn nostamassa. Sitten annetaan koiralle uusi mahdollisuus tehdä oikein. Eli siitä ainakin minulle tyypillisestä harjoituksen helpottamisesta pitää päästä eroon ja niissä asioissa, jotka koira osaa yksiselitteisesti vaatia se suoritus.

Lisäksi tehtiin ryhmänä häiriössä paikallaoloa, jossa koirat jätettiin rinkiin istumaan ja itse mentiin muutaman metrin päähän. Jonte kävi käskemässä koiria maahan, mutta niiden piti siis pysyä istumassa. Intolle tämä oli tosi vaikeaa. Se putoili kuin kivi maahan ja meni ressukka ihan hämilleen koko touhusta. Lopulta sitten kuitenkin pysyi istumassa. Sama maassa maaten olikin sitten jo huomattavasti helpompi ja siinä Into pysyikin hyvin. Raskas työ vaatii raskaat huvit, eli illan ohjelma noudatteli perinteistä kaavaa; saunaa ja levottomia juttuja, tosin tällä kertaa sadekelistä johtuen sisätiloissa. Ja ehdittiin niitä pentusiakin siinä sivussa ihastelemaan.

Lauantain, johon heräsimme ihan intona, vedimme läpi samalla ohjelmalla kuin perjantain; aamupäivästä agia ja iltapäivällä tokoa. Se ero oli, että agilityssa oli kouluttaja vaihtunut. Lauantain ja sunnuntain treenit vetivät Jenni Leino ja Marko Mäki.

Agilityssa kävimme läpi erilaisia ohjaustekniikoita. Teimme rataa läpi pienissä pätkissä ja kokeilimme erilaisia ohjausvaihtoehtoja. Tämä oli tosi kivaa ja hyödyllistä ainakin minulle, joka olen huono keksimään vaihtoehtoisia ohjaustapoja. Inton treeni meni kivasti, sain hyviä vinkkejä omaan ohjaukseeni ja Intokin oli mukavasti kuulolla.

Lounaan jälkeen sitten taas tokoiltiin. Ensimmäisellä kierroksella otin seuraamista, lähinnä peruuttamista ja sivuaskelia. Peruuttamisessa meillä on ollut ongelmana se, että Into ei pysy suorassa ja sivuaskelissa se tuppaa vähän ylityöskentelemään. Peruuttamista Jonte neuvoi tekemään pienemmillä askelilla ja hitaammin. Koiran oikean tekniikan lisäksi pitää kiinnittää huomiota siihen, että sen paikka pysyy oikeana. Samoin sivuaskelia pienempinä ja hitaammin. Lisäksi Jonte neuvoi meitä tekemään paljon ihan pieniä käännöksiä ja siirtymiä, että Into oppii tekemään asioita pienemminkin. Ja pienillä käännöksillä ja siirtymillä tarkoitettiin todella pieniä, sellaisia kymmenen sentin ”askelia”. Toiselle kierroksella otin luoksetuloa, jossa kerroin ongelmana olevan ihan kaiken; vauhtia on liian vähän, stopit huonot ja lisäksi Into tekee vielä sen banaanina. Vauhdin Jonte käski unohtaa kokonaan, sitä on ihan riittävästi. Stopit pitää vaatia, eli tehdään niitä ensin ihan reilulla fyysisellä uhkalla (askel eteen, kädet levälleen). Vauhti kuulemma saattaa hidastua, mutta sitä ei pidä pelästyä, tulee takaisin kun varmuus kasvaa.

Paljon tuli tokossakin ajattelemista ja hyviä ideoita. Muidenkin treenejä seuraamalla oppii tosi paljon ja saa uusia vinkkejä omiin harjoituksiin. Oli suorastaan etuoikeutettu olo, kun sai olla mukana.
Lauantai-iltana oli vuorossa perinteinen menestyneiden Tending-koirakoiden palkitseminen. Valiopyttyjen määrä kasvaa vuosi vuodelta ja erilaisissa arvokisoissa menestyneitäkin oli ihan uskomattoman paljon. Sitä se teettää, kun hienot koirat osuvat osaaville ihmisille. Onnea kaikille palkituille! Muuten lauantai-illan huuma jatkoi aiempien iltojen teemalla; saunan kautta nuotiolle ja ne levottomat jutut. Sinan pennut olivat edellen tavattoman suloisia ja oppivat leirin aikana mm. kiipeämään puuhun.

Sunnuntaillekin olisi intoa vielä piisannut, mutta valitettavasti meidän täytyi lähteä kotiin jo ennen lounasaikaa. Sunnuntain pakolliseen ohjelmaan kuuluikin sitten vain sen hervottoman tavaramäärän (ihan kuin se olisi kasvanut leirin aikana) survominen autoon ja huoneen siivous. Lisäksi ehdin jonkin aikaa katselemaan niin tokoa kuin agiakin. Olipa taas mukava leiri! Kiitos kaikille hauskasta seurasta ja erittäin iso kiitos leirin järjestelyihin osallistuneille! Innoissamme odottelemme seuraavaa leiriä.

Kati ja Into

Heinäkuun puolen välin jälkeen vietimme taas mahtavan mukavat neljä päivää Punkalaitumen Hiidenhelmessä Tending-leirillä. Uskomatonta kuinka nopeasti tuo leiri aina menee! Pienten lasten äitinä arvostaa kovasti aikaa jolloin saa omistautua vain itselleen ja harrastukselleen, kukaan ei ole pyytämässä mitään ja saa tehdä mitä huvittaa. Oli mukava nähdä tuttuja ja iltanuotiolla olisi istunut turinoimassa vaikka kuinka myöhään jos ei silmä olisi alkanut painaa jo liikaa. Sääkin suosi meitä melko hyvin, hieman tuli vettä taivaalta välillä, mutta ei suuremmaksi haitaksi asti.

Leiri alkoi torstaina ja torstain iltapäivä meni rattoisasti hakumetsässä Elina Niemen asiantuntevassa koulutuksessa. Hakuryhmämme torstaina oli todella suuri ja aikaa saimmekin kulumaan iltaruokailuun saakka. Maastot olivat jo tuttuja muilta vuosilta ja leireiltä. Tänä vuonna pääsimme treenaamaan uutena asiana hakualueen keskelle tuotua ”pömpeliä” piilona käyttäen. Veeti suoriutui hienosti tuosta pömpelistä, ilmaisi sen sisällä olevan maalimiehen hetken tarkastelun jälkeen. Veikka otti valmiita maalimiehiä, mutta treeni ei mennyt kovin hyvin. Totesimme että tarvitsee vielä vahvistusta suoraan menemiseen. Kliseisesti totesin tähän että ei se kyllä yleensä noin huonosti mene…

Perjantaina meillä piti poikien kanssa olla sekä hakua että jälkeä, mutta laiskuus iski ja olin vain jäljestämässä. Jälkitreeneistä jäi tosi hyvä fiilis, molemmat pojat menivät hyvin. Osmo oli tehnyt Veetille todella hienon jäljen jossa oli monenlaista maaston pohjaa matkan varrella. Veikan kanssa saatiin Pekalta ohjeita että eteenpäin vaan koulutuksessa ja keppitreeniä sivussa erikseen jotta kohta pääsee yhdistämään kepit jäljelle. Haku on todella hidas laji kouluttaa, ja siksi olenkin nyt saanut pienen jälkikärpäsen pureman. Jälkitreenien lisämausteena Pekka opasti meitä kompassin käytössä. Luulen, että osaan nyt käyttää kompassia ja jopa luotan siihen metsässä.

Lauantaina treenasimme etsintäkoejuttuja ja esineruutua pienemmällä porukalla. Osa-alueet menivät tosi hyvin. Erityisesti pudotetun esineen noutoon saatiin hieno treeni kun linja tehtiin hieman kaartuvalle metsätien p ohjalle. Yhdessä kohdassa metsätie haarautui toiselle tielle ja tähän risteykseen saatiin kaksi ihmistä häiriöksi. Koiran piti siis ohittaa ihmiset mennen tullen, mutta pätevät pojat, Viski ja Veeti suoriutuivat hommasta hienosti ja pudotettu esine palautui pikapikaa ohjaajille.

Sunnuntaina aamupäivästä hakuilimme taas poikien kanssa Elinan opeissa. Olimme eri alueella kuin torstaina, mutta kuitenkin tutussa maastossa. Harmiksemme emme voineet hyödyntää himoitsemaani kohtaa radassa jossa koiran pitää mennä ensin metsässä ja sitten ylittää pelto koska ko pellolla oli maajussi hommissa. Ihan hyvän mittainen rata kuitenkin saatiin tehtyä. Veikka otti haamuja, niillä suoristetaan pistoja nyt jonkin aikaa jotta osaa mennä suoraan paikassa kuin paikassa. Haamuissa on vain se huono puoli, että ne kiihdyttävät vilkasta ja vauhdikasta Veikkaa entisestään. Oman polveni huono kunto ei vain anna myöten hajun hakemisille, siksi otetaan haamuja.

Osa ajasta tuli seurattua tokokouluttajan, Jonten koulutuksia. Oli mukavaa että ehti tänä vuonna katsella vähän enemmänkin tokoilijoiden reenejä, sekin on opettavaista. Erityisesti johtajuusharjoitukset kiinnostivat vaikka en itse tuontyyppisiä reenejä teekkään (ehkä kuitenkin pitäisi…:)

Kiitos kaikille leiriseurasta ja ensi vuonna taas tavataan leireilyn merkeissä!

Hanna ja pojat