Meidän leiri oli tänä vuonna poikkeuksellisesti viisipäiväinen, kun aloitimme treenit jo keskiviikkoaamuna PK-SM:iin menevien kesken. Aamupäivällä tottisteltiin ja iltapäiväksi suunnattiin metsään. Ässän jälki meni mainiosti, mutta esineruutu osoittautui monelle yllättävän haastavaksi.

Torstaina lähdettiin aamusta hakumetsään. Saatiin aikaan melkoisen erikoinen rata motocrossradalle. Radan ylityksiä tuli monta, toiseen etukulmaan piti lähettää ladon läpi ja yksi pisto meni rataa pitkin. Radan ylitykset ja ladon läpi juokseminen sujui kaikilta ongelmitta, mutta Ässän oli täysin mahdotonta juosta tietä pitkin. Se ei voinut käsittää, että pitäisi juosta tietä vaan yritti koko ajan pujahtaa metsän puolelle. Lopulta pienen vääntämisen ja apujen kanssa saatiin Ässäkin etenemään tietä pitkin ja palkaksi löytyi maalimies tien päästä.

Pikaisen lounaan jälkeen suunnattiin iltapäiväksikin metsään EK-juttujen pariin. Ässä pääsi mm. tekemään elämänsä ekan kisamaisen pudotetun esineen noudon ja selviytyi siitä hienosti.

Perjantaiaamuna suunnattiin taas vaihteeksi metsään. Hakuiltiin eri paikassa kuin edellisenä päivänä ja ratakin oli tällä kertaa enempi "normaali". Ässä pääsi oman treenin lisäksi avustamaan "Veikasta haukkuva hakukoira"-projektissa.

Iltapäivällä Ässällä piti olla vapaata, kun mä koulutin tokoa. En ollut ilmoittanut Ässää agilityyn, kun halusin keskittyä enempi metsätreeneihin tällä leirillä. Sain kuitenkin koutsi Markon houkuteltua kokeilemaan Ässää. Mun mielestä Ässä oli pikkaisen vieraskorea ja tavallista kiltimpi, mutta osa katsomosta oli vähän kauhuissaan ja saatiin Jojolta 3 kuukauden varoaika agilitystä aina ennen tokon arvokisoja ;-)

Lauantaina lähdettiin jo tutun kaavan mukaan aamusta metsään. Tällä kertaa mentiin vaihteeksi jäljestämään Ullan valvovan silmän alle. Halusin Ässälle jäljen loppuun pari marjasta eli järjestettyjä harhoja. Sain todella mitä halusin ja vielä vähän enemmänkin. Reilun puolen kilsan jäljellä oli nimittäin näiden kahden järjestetyn harhan lisäksi peräti 7 luomuharhaa! Ässä selvisi melkoisen haastavasta marjastajia vilisevästä jäljestä kuitenkin varsin mallikkaasti ja kaikki kepit löytyivät.

Iltapäivälläkin treenattiin metsässä. Käytiin tekemässä vain esineet ja tarkkuus eli iltapäivällä jäi myös aikaa istuskella Hiidenhelmessä, katsella muiden treenejä ja ottaa niistä oppia.

Sunnuntai oli pyhitetty kokonaan tokolle ja treenattiin sekä Satsun että Katjan ryhmässä. Edellisen kerran oli tokoiltu Pariisissa ja erittäin tokopainotteisen alkukesän jälkeen mun tokomotivaatio oli vielä kateissa. Oli kuitenkin kiva treenata ja saatiin hyviä vinkkejä ja ajatuksia jatkoon.

Meidän leiri oli tällä kertaa varsin metsäpainotteinen. Metsässä oli kyllä ihan huippuhauskaa (Kiittää kaikkia mahtavasta seurasta!), mutta mielellään olisi myös viettänyt enempi aikaa leiripaikalla. Illat venyivät välillä nuotiolla reilusti seuraavan vuorokauden puolellekin mahtavien juttujen parissa. Univelkaa oli kotiin viemisenä ihan riittävästi, mutta tulipa opittua kaikki vaahtokarkin grillaamisen ja syömisen monista ja haastavista säännöistä. Aivan kuten koiria kouluttaessakin, niin tässäkin lajissa osa oli luonnonlahjakkuuksia ja osalla oppiminen vaati enempi toistoja ;-)

Kiitos kaikille meitä treeneissä auttaneille ja kouluttaneille! Näin hakunoviisina oli erityisen opettavaista nähdä paljon erilaisia koiria hakutreeneissä.

Osallistuimme Paavon (T. Zest), leirin aikaan 7 kk, kanssa elämämme ensimmäiselle T-leirille. Aikataulut onneksi sallivat viettää leirillä kaikki neljä päivää, joten ehdimme treenata mukavasti ja aikaa jäi myös T-porukan kanssa seurusteluun ja toisten treenien seurailuun.

Paavon leiriohjelmassa oli tokoa, agilityä ja jälkitreeniä. Torstai alkoi jälkitreenillä ja agilityllä. Jälkimetsässä treenasimme Toivasen Hannan opastuksella. Hanna piti meille oikein hyvät jälkitreenit ja allekirjoittanut, joka on lajissa täysin ummikko, sai paljon uutta tietoa ja eväitä omatoimiseen jälkitreenailuun. Tärkeintä antia varmasti oli treenin eteenpäinvieminen, eli siis jäljen vaikeuttaminen, mahdollisimman nopeasti – Bordercolliet kuulemma haluavat haasteita! – ja se, että ohjaajan täytyy antaa koiralle jäljellä täysi työrauha. Sepäs osoittautuikin vaikeaksi!

Kun on aina harrastanut koirillaan sellaisia lajeja, joissa ohjaaja kertoo koiralle, että minne milloinkin mennään ja mitä tehdään, on suorastaan haasteellista malttaa pysyä jälkinarun päässä täysin hiljaa. Toisaalta, kun ohjaajalla ei ole hajuakaan siitä, missä jälki menee, eipä siihen oikein ole eväitä silloin puuttuakaan, täytyy vaan luottaa koiran hajuaistiin ja antaa koiran tehdä kaikki työ! Jäljestyksen lisäksi Paavo pääsi kokeilemaan esineruudun alkeita metsässä ja sekin oli oikein kivaa vaihtelua kaikkeen siihen, mitä normaalisti treenailemme. Ihan kun pieni ”pk-kipinä” olisi tämän myötä vannoutuneelle toko-harrastajallekin syttynyt!

Torstai jatkui agilityn parissa. Minna Kirveskoski oli kouluttamassa, harjoittelimme ohjauksia ja teimme pieniä radanpätkiä. Kylläpä hiki virtasi näiden treenien jälkeen, lämpimän kesäkelin aiheuttamien hikipisaroiden seassa saattoi hyvinkin olla jokunen tuskanhikikarpalokin ;o) Treenasimme valsseja ja niiden oikeaa ajoitusta ja ylipäätään ohjaamista. Minun perisyntini on se, että saattelen koiraa aivan turhaan jokaiselle esteelle ja sitten tuleekin kiire taas jatkaa rataa. Muutenkin tietysti on melkoisen erilaista ohjata sähäkkää ja nopeaa Bordercollieta, joka lukee pienenkin kädenliikahduksen kuin 30 kilon painoista Englanninspringeriä, jolle saa enemmän ”vääntää rautalangasta” erinäisiä ohjauksia ja jonka kanssa ehtii paremmin paikasta toiseen! Sain kyllä oikein paljon uutta ajateltavaa näistä Minnan treeneistä!

Perjantaina jatkettiin Minnan agilitytreenien parissa, samoilla teemoilla kun torstainakin. Treenit sujuivat jo astetta paremmin ja mukavaa oli edelleen! Iltapäiväksi siirryimme sitten tokon pariin. Ansu Leiman oli kouluttamassa ja minä olin omalle vuorolleni toivonut vinkkejä virittelyyn, treenien rytmitykseen ja konkreettisista liikkeistä halusin neuvoa jäävien opettamiseen. Ansulta sainkin hyviä ideoita treenien eteenpäinviemiseen ja muistikirja täyttyi erinäisistä vinkeistä asiaan jos toiseenkin! Myös muun porukan treenien seuraaminen oli kovinkin antoisaa ja sieltä täältä tarttui matkaan uusia ideoita omiinkin treeneihin! Illalla treenailimme vielä omatoimisesti tokoa Paavon Meg-emän omistajan Oilin kanssa leirikeskuksen nurtsilla. Melkoisen treenipäivän päätteeksi Paavo sai vetäytyä nukkumaan ja itse jatkoin iltaa leirinuotion ääressä. Hauskaa oli ja kerrassaan hulvattomia juttuja! Kaiken tämän jälkeen ei kyllä tarvinnut juuri unta odotella, kun sen aika lopulta tuli!

Lauantaiksi ja sunnuntaiksi saimme agikouluttajaksi Marko Mäkelän. Pidin kovasti Markon ystävällisestä ja rauhallisesta tyylistä kouluttaa. Paavon kanssa harjoittelimme irtoamista ja päällejuoksuja, hankalaa oli ja haasteellista, mutta saimme toki onnistumisiakin. Marko jaksoi kärsivällisesti neuvoa tumpeloa ohjaajaa kerta toisensa jälkeen ja alkoihan se kärsivällisyys lopulta tuottamaan tulosta! Lauantaipäivää jatkettiin toko-treenien merkeissä. Meillä olikin syksyn 2010 pentueista koostunut penturyhmä, jota Riitta tuli kouluttamaan. Paavon kanssa katsottiin mm. noutoa ja luoksetuloa ja pohdittiin porukalla kaukotreeniä. Lopuksi teimme ryhmässä paikallamakuun. Nämä treenit ne vasta hyödylliset olikin. Oli todella paljon ”vertaistukea” ja kun kaikki olivat enemmän ja vähemmän samassa vauhdissa toko-treeneissä, sai toistekin treeneistä oikein paljon irti ja vinkkejä omaan harjoitteluun. Lauantai-ilta päätettiin niinikään leirinuotiolle ja edellisiltojen tapaan hauskaa oli!

Sunnuntaina osallistuimme Paavon kanssa aamusta Markon agilityyn ja sen jälkeen seurasimme hetken aikaa Vappu Alatalon hyppyseminaaria. Sitten olikin aika pakkailla kamat kasaan ja lähteä ajelemaan kotia kohti. Kiitos kaikille uusille ja vanhoille tuttavuuksille leiriseurasta. Opimme paljon uutta ja paljon jäi takataskuun tulevia treenejä varten!

Ihkaensimmäinen leiri minulle ja Roudalle (T.Umbra). Suunnattiin torstaina aamuvarhain auton nokka kohti Punkalaidunta ja Hiidenhelmeä. Heti aamutuimaan jouduin puhallusratsiaan kulmakunnan ainoana autoilijana. Sen jälkeenkin matkalla tuli pientä viivästystä, koska jätin kuuntelematta navin ohjeita. Perille löydettiin ja vieläpä ihan ajoissa.

Roudan leiriohjelmaan kuului tokoa, totta kai, jokainen leiripäivä. Aloitimme torstain tokoilut Ansun aamupäivä-ryhmässä. Perjantain tokoilut olivat myös Ansun opissa. Teimme eteentuloja,seuraamista, ruutua, kaukoja ja liikkeestä seisomista. Enemmän aikaa kului "terapiaan" kuin treenaukseen. Terapioinnin jälkeen tuli hirmuinen tarve päästä kotiin takaisin treenamaan. Muun muuassa kaukoihin tarvitaan vielä enemmän malttia sekä ohjaajalta että koiralta.

Lauantaina tokoilimme jo aamupäivällä Riitan penturyhmässä. Liikkeinä teimme noutoa, merkkiä, seuraamista sekä ohjatun suuntia. Routa-raukalta varastettiin mm. kapula. Lopuksi nuorisojaosto pääsi makoilemaan paikalla oloon. Riitalta saimme kannustusta ja neuvoja jatkoon, sekä kehotuksen ottaa pennusta vielä enemmän ”irti”.

Sunnuntaina toko-oppaamme oli Katja Kiviaho. Näissä treeneissä taas tekemisen määrä oli vähäinen, mutta sitäkin enemmän tuli ajatuksia. Teimme tunnaria, joka on meillä ihan alkuvaiheissa sekä noutoa, jossa kostaantui lauantain kapulavarkaus ja Routakin ekaa kertaa elämässään oli vaihtamatta kapulaa leluun. Palkkaustavan muutos onneksi korjasi tilanteen. Tunnariinkin tuli uutta näkökulmaa, miten sitä voisi treenata.

Leiriohjelmaamme kuului myös jälkitreenit. Torstaina kouluttajana meillä oli Hanna Toivainen. Roudalle tuli vähän liian vaikea jälki, mutta sinnikkäästi pikku bordercollie jaksoi loppuun. Sunnuntain jäljellä meillä oli kouluttajana Ulla Komppa ja Roudalle siellä helppo jälki, joskaan sekään ei mennyt ihan oppikirjan mukaan. Kiitos kummallekin kouluttajalle neuvoista ja siitä,että jaksoitte vastata aloittelijan kysymyksiin.

Aimo annos treenimotivaatiota tuli leireilystä ja sunnuntain fiilis olikin, että pääsisipä jo kotiin treenamaan kunnolla kaikkea opittua. Kiitokset kaikille kouluttajille ja muille leiriläisille. Ensi vuotta varten opettelen kopittelemaan vaahtokarkkeja. Emme kuitenkaan lupaa edelleenkään näkyä agiradalla, lievästä painostuksesta ja vihjailusta huolimatta. ;)

Leirillä palkittiin Vuoden T-koirat eri lajeissa, uusien valioiden omistajat ja kaikki SM- ja arvokisamitalistit. Lämpimät onnittelut vielä kaikille palkituille! Kiitokset jälleen myös yhteistyökumppanillemme Berralle hienoista leiri-T-paidoista ja Eukanuballe ruokapalkinnoista!!

Tämän vuoden leiri oli laskujemme mukaan jo kahdestoista Tending-kesäleirimme - seuraavaa kesää taas odotellessa :)