Kesäloman viimeiset rippeet ja neljä päivää Tending-leirillä. Kuulostaa hyvältä, mutta täytyy myöntää, etten töiden alkaessa ollut kovin virkeä ja levännyt. Olin aina kuvitellut, että olen aika ahkera treenaaja, mutta neljä päivää tokoa ja hakua tämän poppoon kanssa oli melkoisen uuvuttavaa.Osasyynä voi toki olla pitkäksi venähtäneet grilli-illat. Sen verran mielenkiintoisia juttuja nuotion yli lenteli, ettei tullut mieleen mennä aikaisin nukkumaan.

Tuurille ja minulle leiri alkoi torstaina kymmenen aikoihin. Pienestä hiekkatiesafarista huolimatta (jos ajaa oikeasta risteyksestä ohi, voi aina suunnistaa auringon mukaan sen sijaan, että kääntyisi takaisin) ehdimme paikalle ajoissa. Tavarat ja vanha koira vauhdilla huoneeseen ja Tuurin kera kentän laidalle; valmiina näyttämään, mitä osaamme. Tai minä olisin halunnut näyttää mitä osaamme. Tuuriviirin, joka on 1-vuotias viriili nuori mies, mielessä pyörivät lähinnä ihanat bortsutytöt.

Siitä alkoi tokon treenaaminen, joka jatkui päivät pääksytysten. Kouluttajina meillä olivat Kati, Virve ja Christa. Saimme valtavat määrät ohjeita ongelmien ratkomiseen ja uusien liikkeiden opettamiseen. Olisi pitänyt kirjoittaa jotain muistiin. Nyt on päällimmäisenä mielessä vain epämääräinen tunne, että kaikenlaista oleellista on lipsahtanut muistista. Hämäriä mielikuvia harjoitusten ansoista ja kikoista, joilla niitä voi välttää. Irrallisia ohjeen pätkiä, kuten: "Muista rykiä ja nytkiä!".

Haussa meillä oli onneksi vain yksi kouluttajana, Leea. Olen harrastanut hakua jo kolmen koiran verran, mutta bortsujen maailmankatsomus on vielä uutta ja ihmeellistä. Ajatella, että on koiria, jotka osaavat kääntyä vain yhteen suuntaan, eivätkä yritä edes fuskata ja oikaista palkinnolle. Ja vielä meidän kotona. Juttua riittikin joka päivä niin paljon, ettemme ehtineet kertaakaan oikeaan aikaan lounaalle. Mutta onpahan treenisuunnitelmat pitkälle syksyyn tehtynä. Eikä hakuporukka edes tyytynyt pelkkiin metsätreeneihin, vaan toko- ja agilitytreenien lomassa livahdettiin päivittäin pitämään ilmaisutreenejä.

Sunnuntaina alkoi meikäläinen olla niin puhki, että päätin lusmuilla hakutreeneistä. Katselin aikani Aaltosen Mikon vetämiä agility-treenejä ja lähdin sitten uittamaan Tuuria ja 13-vuotista Ilo-belgiä. Jyrkähkön ja kivisen joenrannan pusikossa oli kapea väylä veteen. Harmillisesti edessä oli poikittain kiinni sidottu vene. Tuurin mielestä mitään ongelmaa ei ollut, vaan veneen kautta veteen pääsi näppärästi hyppäämään. Ilponkaan mielestä ranta ei vaikuttanut huonolta. Pää edellä kivien ja veneen väliin uppeluksiin ja jalatkin sotkeutuivat veneen köyteen. Emännällä vain tuli hätä käteen, eikä edes kenkiä, saati vaatteeita, tullut riisuttua, kun syöksyin vanhusta pelastamaan. Nousihan se sieltä, mutta kännykkä solahti operaatiossa povarista joen pohjaan. Paniikki helpotti sen verran, että tajusin vähän keventää asusteita ennen kuin lähdin kännykkää sukeltelemaan. Hyvin lähti taas toimimaan pienen kuivattelun jälkeen.
Ja mikä olikaan tarinan opetus?
Ei saa lintsata koulutuksista!

Alakuvissa perjantai-illan juoksukisojen tunnelmaa; ihmiset kirittivät, ja
koirat juoksivat - tyylejä oli monenlaisia sekä koirilla että ohjaajilla :)

JESSICAN LEIRIKERTOMUS

Tämä oli ensimmäinen T –leiri Katlalle ja minulle, ja oli tosi mukavaa oppia uusia asioita ja ennenkaikkea tutustua toisiin T –läisiin!

Jälkiryhmä lähti metsään Reijon opastuksella lauantaiaamuna. (Katla ja minä olemme vasta-alkajia jäljestämisessä.) Perjantaina olimme tehneet makkararuutua, ja lauantaina sitten jo makkarajäljen - pisin tähän asti, eli matkaa oli noin 60 m. Olin vähän huolissani miten tässä käy, koska Katlalla on tapa rynnätä ja jättää syömättä makkaranpaloja! Mutta nyt jälki meni tosi hienosti; Katla jäljesti tarkasti ja jaksoi hyvin. Sitten treenattiin vielä keppien ilmaisua. Se olikin Katlan mielestä tosi mukavaa kun sai tuoda keppejä minulle ja sitten niiden kanssa leikittiin.

Esineruutua treenattiin kanssa, mikä oli ihan uutta meille. Sekin meni yllättävän hyvin!

Iltapäivällä oli sitten tottelevaisuuskoulutusta. Kiitos vielä kerran Virvelle, Suville ja Katille hyvistä neuvoista!! Tosin leirin viimeisinä päivinä jätin tokon treenaamisen hieman vähemmälle, kun huomasin että Katla oli jo aika väsynyt - mutta kuten sanoin hyviä neuvoja saatiin ja eikun nyt vaan kotiin treenaamaan :-)

Koko C- pentue oli paikalla, ja olikin tosi kivaa nähdä kaikki pennut ja puhua omistajien kanssa miten eka vuosi on mennyt. Iltaisin aina saunottiin, grillattiin nuotiolla ja parannettiin maailmaa... Kiitos vielä kerran oli tosi hauska leiri!!!

ANNEN LEIRIKERTOMUS: Toivon leiripäivä; lauantai

Ihana leirielämä :) Yöunet ovat taas kerran jääneet aivan liian lyhyeen, kiitos edellisillan (tai pikemminkin yön) toko- ja paimennusvideoiden katselun :)

Aamupalan jälkeen suuntaamme Toivon kanssa kulkumme kohti jälkipeltoa. Kouluttajana ryhmällämme on Härkösen Reijo, joka on menestyksekkäästi kilpaillut jäljellä omilla bordercolliellaan. Eilen iltapäivälle Reijo piti meille pienen jälkiluennon ja samalla saimme hieman kertoa siitä miten reenaamme ja mitä mahdollisia ongelmia meillä on ollut. Luennon jälkeen kävimme vielä ajamassa jäljet vähän matkan päässä olevalla heinäpellolla. Minua hieman etukäteen arvelutti kuinka peltojälki mahtaa meiltä onnistua, sillä Toivo ei ole jäljestänyt pellolla kertaakan ihan pikkupentuaikojen jälkeen. Turhaan huolehdin, sillä eipä Toivolla näyttänyt olevan mitään vaikeuksia jäljen ajamisessa :) Jälki oli suht lyhyt, siinä oli muutama 90 asteen kulma ja neljä keppiä. Reijo kehui Toivon jälkityöskentelyä ja oikein moitteetontahan se olikin, paitsi että neljästä kepistä se nosti vain kaksi. Kepit ovatkin ne meidän suurin ongelma.Toivo jäljestää aina hyvin ja tarkasti, mutta sen mielestä jäljestäminen on paljon hauskempaa kun keppien nostaminen, joten siltä jää vähän turhan usein keppejä metsään :(

No, tänään sitten uusi yritys. Reijo halusi nähdä Toivon kulmatyöskentelyä ja jäljentekijämme Anna-Bella tarpoikin pellolle meille jäljen, jossa oli pari terävää kulmaa. Keppejä matkan varrelle jätettiin 6 kpl ja ennen jäljentekoon lähtöä Anna-Bella leikki hetken aikaa Toivon kanssa kepeillä. Jäljen vanhenemista odotellessa kävin vuorostani tekemässä Anna-Bellan Joonalle jäljen läheiseen ryteikköön ja tosi hyvin Joona siitä sitten selviytyi, vaikkei maasto ihan helpoimmasta päästä ollutkaan. Aloittelevammat koirat Pai ja Puh pääsivät pellolle kokeilemaan makkarajälkeä ja Puh taisi vielä lopuksi herkutella makkaroilla pikku ruudussakin :) Katja oli itse käynyt tekemässä Gisalle jäljen pellolle ja mitä ilmeisemmin Gisa tarvitsi vielä hieman lisähaastetta tehtäväänsä, sillä ei aikaakaan kun näimme peuran juoksevan suoraan jäljen poikki!
Lopulta sitten tuli Toivon vuoro. Lähdin nostamaan jälkeä vain muutaman metrin päästä janasta ja oikein hyvin Toivo sen nostikin ja lähti etenemään tuttuun tapaan varmasti jälkeä pitkin. Terävät kulmat menivät suorastaan loistavasti. Pieni leikkihetkikin kepeillä ennen jäljentekoa tuntui tepsivän hyvin, sillä tällä kertaa löysimme kaikki kuusi keppiä :))

Reijo oli sitä mieltä, etten saisi päästää Toivoa jatkamaan jäljestystä kepin jälkeen niin vapaasti kuin olen tähän mennessä tehnyt (olen leikkinyt Toivon kanssa kun se on löytänyt kepin ja sitten kun leikkituokio on ohi olen antanut sille namin, jonka syötyään se on saanut itsenäisesti ampaista takaisin jäljelle). Nyt sitten kokeilimme tehdä jäljestyksen jatkamisesta hieman kontrolloidumpaa. Eli kun keppi löytyi ja sen kanssa oli aikansa hilluttu otin liinasta kiinni aivan valjaiden juuresta. Sitten näytin rauhallisesti kädellä kohti maata, annoin luvan jatkaa ja sitten vain parhaani mukaan pidätin, kun Toivo yritti runnoa eteenpäin. Havaitsin ainakin sen, että hanskat olisivat tässä touhussa aika ehdottomat. Liina kyllä jonkun verran poltti käsiä :(

Hyvin menneiden jälkitreenien jälkeen olikin sitten kiva ottaa vielä vielä pienet esineruutuharjoitukset ennen syömään lähtöä :)

Iltapäivällä meillä oli ohjelmassa agilityä, ja kouluttajana agilityguru Mikko Aaltonen! Mulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut tilaisuutta päästä Mikon oppiin, joten jännityksellä odotin mitä tuleman piti :) Meillä Toivon kanssa oli vielä takana parin kuukauden agilitytauko, joten puolustukseksi täytyy sanoa, että me oltiin vielä tavallistakin enemmän ruosteessa ;)

Toivon ongelmat (tai oikeastaan mun ongelmat) agilityssä on sen valtavan pitkät loikat. Jos se ehtii saada kunnon vauhdin, niin se on tosi vaikea saada kääntymään tiukasti. Nytkin radalla oli muutama kohta, joita jouduin hinkkaamaan vaikka kuinka kauan, ennen kuin sain ne onnistumaan edes jotenkuten.

Mun omaa käskytyksen ajoitusta (joka on aina ollut surkea) yritettiin kovasti parantaa ja kyllä siinä pientä edistystä tapahtuikin, kun mä tarpeeksi kauan olin juoksut siellä upottavalla kentällä, auringon paahteessa ;) Toivo on niin iso, nopea ja hyppää tosi pitkälle, ettei tästä hommasta tule yhtään mitään, jos en onnistu sille ajoissa kertomaan mihin suuntaan ollaan seuraavaksi mennossa. Teimme paljon myös ihan perustreeniä, missä annoin Toivon tulla leluun kiini heti käännöksen jälkeen. Kotiharjotuksiakin saatiin, eli Mikko suositteli meille kääntymisreenejä ihan yhdellä kahdella esteellä, että saisimme tulevaisuudessa ne mutkat tiukemmiksi :)

Oman ryhmämme jälkeen jäin vielä katselemaan aloittelevampien koirakoiden menoa. Iloista ja vauhdikkaan näköistä menoa kaikilla!!