 |
|
Piian leirikertomus: TOKOA JA VÄHÄN MUUTAKIN 2006
Tänä vuonna leirille oli saatu kokenut toko-kouluttaja Elisabet Adsen Norjasta. Elisabet on ihastuttava ja kannustava kouluttaja, jonka opeista saimme Ilon kanssa nauttia neljän päivän ajan. Ehdimme käydä tuona aikana läpi kaikki liikkeet ja saimmekin paljon hyviä neuvoja ja ohjeita tuleviin treeneihin. Koulutuksessaan Elisabet painottaa paljon koiran kanssa leikkimiseen ja suhteen luomiseen. Meitäkin hän patisti kovasti jälkimetsään, jotta Ilo saisi vielä vähän itseluottamusta lisää. Pallon sijaan suositeltavampi lelu tuntui olevan rätti tai riepu, joku jolla voidaan paremmin leikkiä yhdessä. ”Kaiken kivan on tultava ohjaajalta” se on Elisabet:n motto. Hän oli kohtuullisen kauhistunut kun koira toisensa jälkeen lähti painelemaan lelu (yleensä narupallo) suussa ihan omia ympyröitään pitkin kenttiä palkaten näin itse itsensä. Tämän koulutuksen jälkeen yritimmekin metsästää Pohjois-Savon eläinkaupoista samanlaisia koulutusriepuja mitä Elisabet käytti, mutta jouduimmekin ihan itse askartelemaan niitä – jospa se viimeinen taika irtoaisi nyt näistä uusista leluista!
Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta oli merkkien opettaminen, Elisabet:n idea on että merkit ovat merkityksettömiä koiralle, hän siis opettaa koiran etenemään eikä menemään merkeille. Tätä pohdimme paljon porukassa ja totesimme että siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Joka tapauksessa oli todella kiva kuulla hieman erilaisiakin ajatuksia ja harjoitustapoja, joista vielä yksi esimerkki oli luoksetulon takapalkkaus. Näistä kaikista ajatuksista ja vaihtoehdoista pitää vaan miettiä se paras yhdistelmä omalle koiralle, sillä nämä bordercollietkin ovat yksilöitä.
Tokoilun ohessa saimme Ilon kanssa nauttia myös Tesun opeista agilitykentällä. Me ei juurikaan olla oltu missään ohjauksessa ja olikin todella mukava kuulla kommentteja kokeneelta kisaajalta. Muistiooni kirjoitin pitkät pätkät siitä, mitä meidän on nyt lähdettävä seuraavaksi treenaamaan. Monet mukavat juttuhetket vietettiin myös pk viestiin liittyen. Marjatalta sainkin paljon hyviä vinkkejä miten voisimme lähteä viemään tätä harrastusta pikku hiljaa eteenpäin. C-pentue oli taas miltei täydellisenä koossa, ja kiva olikin vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia viime vuoden varrelta. Kaiken huikean koulutuksellisen annin lisäksi oli kiva istuskella nuotiolla ja tulihan tuota testattua Jessican suosikki kesädrinkkikin – ½ olutta + ½ 7up:ia- yllätys yllätys sehän oli ihan hyvää! Vaikka nuotioillat välillä venyivät ja Ryydkin huolehti joka aamuisesta varhaisesta herätyksestämme, niin silti kotiin palattua oli erittäin tarmokas olo. Uuden oppimisen ilo ja toisten kannustukset vievät meitäkin taas monta askelta eteenpäin. Oli todella mukava tavata niin uusia kuin vanhempiakin T-läisiä, ja ei kun odottelemaan seuraavan vuoden leiriä!
Leiri alkoi torstaiaamuna, minä ja Viski oltiinkin leiriläisistä paikalla ihka ensimmäisinä, mutta hyvin pian alkoi porukkaa saapua eri puolilta Suomea Punkalaitumen rauhallisiin maalaismaisemiin. Torstain koulutukset pyörähtivät heti aamupäivästä käytiin Elisabethin tokokoulutuksella, Riitan pentutottiksilla sekä Timon ja Tesun agilitylla. Iltapäivällä maastoon lähtijät pääsivät myös tositoimiin, hakuryhmäläiset Ilonan kanssa ja jälkiryhmäläiset Jaanan seurassa! Tänä vuonna tuntuikin Elisabethin koulutus olleen se kaikista kysytyin ja leiriläisistä suurin osa olikin ilmoittautunut juuri tokoon. Ja mikä ettei, olihan hienoa saada kerrankin norjalaista näkemystä tokon saloihin – käsitykseni mukaan Elisabethin koulutustavat erosivatkin jossain määrin siitä mihin me tendingläiset olimme tottuneet! Me Viskin kanssa vietettiin torstaipäivä agilitykentällä ja saatiinkin todella tehokasta ”lähes yksityisopetusta” Timolta ja Tesulta! Auringon hellimä torstaipäivä vierähtikin tosi nopeasti ohitse tiiviin koulutuksen merkeissä. Illlalla saunomisen jälkeen päädyttiin perinteisesti nuotiolle leiriläisten ja kouluttajien esittelykierrokselle, leirillä kun joka vuosi on mukana myös uusia kasvoja! Tänä vuonna esittelykierros sai uutta ”väritystä” Jessican toimiessa tulkkina Elisabethille ja hänen perheelleen – illan aikana taisi ainakin Elisabethille käydä selväksi kenen napanuoraa Pekka EI ollut leikannut :)
Perjantai aamuna klo 9 kaikki ryhmät olivat täydessä vauhdissa – olkoonkin, että leirillämme istutaan myös nuotiolla myöhään, mutta _kukaan_ ei myöhästy koulutuksista! Viskin kanssa meillä oli vuorossa aamusta jälleen agilityä, jossa keskityttiin vain meidän ongelmakohtiin ja haettiin niihin erilaisia harjoituksia, joita voisin sitten myös omissa treeneissä jatkaa. Ja täytyypä tunnustaa, että kuvittelin koirani osaavan mm. puomin alastulokontaktin, kunnes hyvin pienellä palloleikillä tuli todistettua etteipä se oikeasti osaakkaan.… Perjantainakin sää helli meitä todenteolla, Hiidenhelmen agilitykenttä oli tulikuuma pätsi! Perjantai-iltapäivänä meillä Viskin kanssa oli vuorossa hakutreenit. Olikin mukava seurata Ilonan ohjausta ja neuvoja meille Tendingläisille. Ilona keskittyi todenteolla jokaiseen koiraan ja vaati myös ohjaajalta täydellistä keskittymistä ja miettimistä mitä ja miten toimii hakualueella! Huolimattomuudesta ja ajattelemattomuuksista meitä ohjaajia huomautettiin heti! Keskilinjakäyttäytymisestä ja lähetyksistä Ilona joutuikin lähes joka ohjaajan kanssa keskustelmaan välillä jopa melko pitkään ja hartaasti! Maastona meillä oli turvesuon lähettyvillä oleva melko kuiva ja KUUMA tasaisen aukea metsikkö. Perjantain rataan haastetta toi lisäksi motocross-reitti, joka ”tietysti” kulki läpi alueemme toisen etukulman. Taisi jokainen koiristamme haksahtaa kulkemaan motocross-reittiä pitkin sen sijaan, että olisivat suunnanneet oikeaoppisesti etukulmaa kohden! Kuten leirin perinteisiin kuuluu niin hakuryhmäläiset tulivatkin ruokailemaan myöhässä – iso ryhmä ja koiriin keskittyminen pakostakin venyttää aikatauluja. Lopulta kuuma ja helteinen perjantaikin päättyi tietysti mukavaan nuotion äärellä jutusteluun, joka jatkui myöhään yöhön saakka. Leirillämme on myös se kummallinen seikka, että vaikka koirat joutuvat olemaan huoneissaan yksin ei koirien ulvontaa tai haukuntaa kuulu koulutusten päätyttyä mistään! Tämä onkin ihana asia, sillä ne jotka haluavatkin nuotiolla keikkumisen sijaan nukkua yönsä saavat sen kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa tehdä!
Anja onneksi ”sääli” meitä osaamattomampia ja keskityimmekin Viskin kanssa enemmän lyhyisiin irtaantumis-harjoituksiin ja kauhisteluni 35 esteen radasta oli onneksi turhaa! Sen sijaan meitä ennen treenanneet kokeneet koirat ohjaajineen joutuivat kyllä melkoiseen rääkkiin :) Lauantaina iltapalan jälkeen vuorossa oli juhlallinen hetki – palkintojen jako! Riitta ja Pekka vuosi vuoden jälkeen joutuvat kantamaan enemmän ja enemmän pokaaleja leirille – tämän ja viime vuoden leirin väliaikana valion arvoja oli saavutettu huikeat VIISITOISTA kappaletta!!! Vuoden parhaat Tending-koirat myös saivat hienot palkintonsa, samoin kuin SM-kisoissa menestyneet. Tämä on leirin yksi hienoimmista hetkistä ja omalta osaltani leiri päättyikin tähän tilaisuuteen, sillä sunnuntaina koittivat jo uudet haasteet oman seuran järjestämässä agility-koulutuksessa! Kiitos mukavasta leiristä, ensi vuonna taas takuulla tavataan samoissa merkeissä!
Tässä vielä Tending-leirin palkitut koirat:
Vuoden 2005 parhaat T-koirat tokossa, PK:ssa ja agilityssa;
Vuoden 2005 Tokokoira
Vuoden 2005 PK-koira
Vuoden 2005 Agilitykoira
Lisäksi palkitsimme uudet valionarvot saaneet:
Tottelevaisuusvaliot:
Agilityvaliot:
Käyttövaliot: Kasvattajat lähettävät lämpimät terveiset kaikille leirillä olleille; ensi vuonna taas nähdään!!:-)
|
Ilon kanssa lähdimme leirille jo heti torstaina aamutuimaan. Varkauden kohdalla hyppäsimme samaan
kyytiin Satun ja Ryyd-pentusen kanssa ja niin se pitkä matka alkoi. Selvisimme kuitenkin ajoissa
perille ja jo heti iltapäivällä pääsimmekin Ilon kanssa toko-koulutukseen.
Elisabet painotti meillekin paljon suorituksen ripeyttä, koiran on tehtävä kaikki liikkeet nopeasti
eikä siitä saa tinkiä. Jos koira käsketään sivulta maahan, on sen mentävä maahan 100 % nopeudella
saadakseen palkan. Se meidän Ilon 100 % nopeus sitten etsittiin rättileikeissä.
Jälleen kerran on takana kesän kohokohta: nelipäiväinen Tending –leiri, jota vietimme perinteisesti
heinäkuun loppu puolella. Punkalaitumen Hiidenhelmi oli jo toistamiseen valittu leiripaikaksemme.
Lauantaiaamuna leirin agilityihmiset ”kauhistelivat” tulevaa päivää ja Lehtiön Anjan etukäteen
haastaviksi tiedettyjä harjoituksia! Vielä perjantai-iltana Tesu väänsi numerolappuja esteille
ja mietimmekin riittääkö numerot 1-35 vai pitäisikö niitä sittenkin olla enemmän – aikamoista
pyöritystä siis oli tiedossa :) Viskin kanssa olimme lauantai aamun hakutreeneissä ja
iltapäivällä pääsimme osallistumaan Anjan koulutukseen.