Rimman ja minun elämän ensimmäinen Tending-leiri alkoi varhain lauantai aamuna. Ronja-hoffi joutui harmikseen jäämään tällä kertaa kotiin auton startatessa kotipihalta klo 6.15.

Olin kirjoittanut netistä katsomani kartan avulla ajo-ohjeet Punkalaitumelle; sen verran ylimalkaiset ajo-ohjeistani tulivat, että yksi käännös jäi tekemättä ja sen myötä tuli ajettua jonkin verran ylimääräisiä kilometrejä. Selvisin Hiidenhelmeen kymmenisen minuuttia myöhässä ja parahiksi suoraan tokotreeneihin.

Tokoa koulutti Elisabeth Adsen Norjasta. Ryhmässämme oli kahdeksan koirakkoa ja kukin suoritti vuorollaan aina yhden (tai joskus useammankin) liikkeen. Lisäksi tehtiin ryhmäpaikallaolot. Rimman kanssa harjoiteltiin leirin aikana mm. ohjattua noutoa, idaria, ruutua, kaukoja ja luoksetuloa.

Kaikkiin liikkeisiin saatiin vinkkejä ja päästiin niitä tietenkin myös heti testailemaan Elisabethin opastuksella. Elisabethin koulutustyyli on oikein kannustava ja positiivinen. Mukavaa, että aina tällaisista koulutuksista saa uusia ideoita, joitain asioita hoksaa katsoa ehkä hieman uudesta näkökulmasta ja toisaalta ylipäänsä herää keskustelua ja pohdintoja erilaisista tavoista harjoitella liikkeitä.

Agilitykoulutus tapahtui t-porukan voimin. Jostain syystä Rimma oli agilitytreeneissä hieman liian raivokkaana, enkä oikein tahtonut saada koiralle hidastusvaihdetta päälle. Tämä ilmeni aikamoisena haukkumisena ja sen myötä rimojen tippumisena. Rimoja kyllä lentelikin aivan luvattoman paljon.

Hurjapäisyydestä huolimatta ei koiran meno mielestäni mitään ihan päätöntä touhua ollut, mutta aika haasteelliseksi käy silti ohjaaminen, jos koira haluaisi painaltaa radan alusta loppuun samaa vauhtia. Saas nähdä siirtyykö agilitykisailmoituksen täyttäminen taas yhdellä askeleella eteenpäin… Hauskaa oli joka tapauksessa :-)

Launtai-illan ohjelmaan kuului tuttuun tapaan myös koiratoto. Koirat siis juoksivat pellonsuoran ohjaajien juostessa koiran edellä ja kirittäessä vapaamuotoiseen tyyliin. Laittoipa osa kaksikin koiraansa yhtä aikaa juoksemaan ja näin toinen toisiaan kirittämään. Sirken kanssa olimme jo sopineet taktiikasta, jossa Tuuri laitettaisiin kirittämään Rimmaa ja näin molemmat pääsisivät toteuttamaan kovasti rakastamaansa juoksuleikkiä. Tuuri kuitenkin viipyi hakutreeneissä, joten minun oli selvittävä ilman apua.

Aikamoista kyytiä Rimma kirmasikin ja lopputuloksissa selvisimme kolmannelle sijalle! Eikä kyllä hävitty yhtään huonommille, sillä hopeaa meni pitkäkinttuiselle velipoika-Vicille ja kultaa saman perheen Rymylle. Täytyy tosin todeta, että isä-Toivo ei ehtinyt tällä kertaa viime vuotista mestaruuttaan puolustamaan.

Illan muita ohjelmanumeroita oli myös viimeisen 12 kuukauden (siis edellisen leirin jälkeen) aikana hienoja tuloksia tehneiden t-koirakoiden palkitseminen; niin valioituneiden koirakoiden kuin arvokisamenestyjien. Lista olikin pitkä ja upeasti ovat kyllä eri lajit olleet edustettuina! Leirinuotiolla istuskellessa ja keskustellessa ilta vierähti aamuyön tunneille. Koska paikalla oli uudempiakin kasvoja, niin teimme myös esittelykierroksen; hauskoja esittelytarinoita kuultiin niin suomen, viron, ruotsin, englannin kuin espanjan kielelläkin ;-)

Sunnuntaina Rimman treenit jatkuivat taas aamupäivän tokon ja iltapäivän agilitytreenien merkeissä. Jälleen saimme hyviä vinkkejä. Tällä kertaa myös agilityssä sain kuin sainkin Rimman menoa vähän hillittyä ja alkoihan ne rimatkin pysyä paremmin ylhäällä.

Hienoa oli leirin aikana seurata muidenkin suorituksia ja taitavia koirakoita olikin paljon. Tokokentällä nähtiinkin hienoja ja vauhdikkaita suorituksia niin aivan nuorimpien kuin jo kokeneempien koirien harjoitellessa liikkeitä Elisabethin opeissa. Agilityssä nähtiin myös toinen toistaan vauhdikkaampia suorituksia ja taitaa olla noista nuoremmistakin t-koirista nousemassa esille aikamoisia agitaitureita! Ja nähtiinpä siinä ohessa myös vähän huimempiakin suorituksia erään hurmaavan hurjapään syöksyessä putkeen telttatuolia perässä vetäen ;-)

Kiitoksia kaikille mukavasta leiristä!

Heinäkuun lopulla koitti vihdoinkin kauan odottamamme T-leiri 8 kuukautta vanhan Jedin kanssa. Auto pakattiin täyteen naruleluja, noutokapuloita, maksakakkuja sekä upouusia T-vaatteita ja matka kohti Punkalaidunta saattoi alkaa. Hiidenhelmi osoittautui varsin sopivaksi koiraväen leiripaikaksi, ja paikan henkilökunta sai olon tuntumaan varsin kotoisalta heti alusta alkaen.

Jedi oli ilmoitettu leirin jokaiseksi päiväksi johonkin treeniryhmään. Ohjelmassa oli jälkeä, tokoa ja agilityä. Ensimmäinen aamu aloitettiin jäljen parissa. Laji on meille aivan uusi aluevaltaus, eikä Jedi ollut tehnyt kuin joitakin makkarajälkiä ennen leiriä. Jännitys kuitenkin karisi pian Miian (Kiviaho) opissa. Hän perehdytti meitä hienosti lajin saloihin ja antoi eväitä alkuun.

Kahden päivän aikana Jedi teki sekä metsä- että peltojälkeä. Pieni koira osoittautui varsin rauhalliseksi ja huolelliseksi jäljestäjäksi. Nameja vähennettiin ja jäljen pituutta kasvatettiin, jotta saatiin jälki etenemään hyvin. Parissa päivässä saimme erinomaisen pohjan, josta alkaa lajin harrastaminen. Itse olimme todella ylpeitä Jedin työstä – ja kouluttajaltakin saimme kovasti positiivista palautetta. Leirin jälkeen mieleen jäikin kovasti kytemään, että tätä on pakko jatkaa. Kiitokset Miialle hyvästä opastuksesta, kannustuksesta ja vinkeistä!

Jedillä oli agilitytreenit jokaisena leiripäivänä. Treenejä vetivät Pete ja Janne. Vaikka agilityä on tullut harrastettua vanhempien koirien kanssa jo joitakin vuosia, sai Peten lausahdus agilitykilpailujen luonteesta mietteliääksi: agility ei ole juoksukilpailu vaan ohjauskilpailu!

Shelttien kanssa juoksemalla on ehtinyt moneen tiukkaan paikkaan, mutta Jedin kanssa tämä ei tule onnistumaan vaan puhdas rata on saavutettava muilla keinoin. Siinäpä sitä haastetta kerrakseen – tarvitaan taitava ja osaava koira ja ennen kaikkea ohjaaja, joka tietää, mitä tekee ja mitä koiralta haluaa. Harjoitukset räätälöitiin Jedille sopiviksi muutaman esteen harjoituksiksi, joita Pete kehotti nuorella koiralle tekemään pitkään.

Leirillä havahduin myös tosiasiaan, että Jedi on tosiaankin eri koira kuin agishelttini – melkoinen yllätys! Jedi ei tarvitse tässä vaiheessa voimakasta suullista käskytystä, jota käytän sheltilleni, vaan Jedi voi pikemminkin vain paineistua liiallisista käskyistä. Jedi reagoi voimakkaasti vartalo-ohjaukseen, jota on syytä tässä vaiheessa vahvistaa. Kivana vinkkinä nopeaan putken suoritukseen Pete kehotti juoksemaan (äänettömästi) karkuun sillä välin, kun koira on putkessa ja kun koira tulee putkesta ja löytää katsellaan ohjaajan, aloitetaan juhannus-uusivuosi-joulu- ja wappubailut. Janne kehotti niin ikään etenemään nuoren koiran kanssa maltilla ja ennen kaikkea katsomaan, etten itse ole koiran tiellä sen suorittaessa esteitä. Paljon palkkaa ja leikkiä toistuivat molempien kouluttajien palautteissa.

Ehdimme myös treenata tokoa Elisabetin opissa kahtena päivänä. Elisabet kannusti kovasti jatkamaan treenejä samaan suuntaan kuin mistä on aloitettu – hyvät pohjat oli kuulemma tehty! Hän kehotti siis keskittymään oikeassa viretilassa tehtyihin asioihin, ei niinkään koemaisiin liikkeisiin.

Upeimpana mieleen jäi varmasti tunnari, jota Jedi oli kotona tehnyt yhdellä tai kahdella kapulalla. Elisabet näytti harjoituksia, joiden avulla treeniä voi viedä eteenpäin kotona. Harjoitusta vaikeutettiin kerta kerran jälkeen, ja joka kerta Jedi toi oikean kapulan muiden joukosta! Kiitokset Elisabetille kannustavasta koulutuksesta ja hyvistä vinkeistä!

Leiri oli kaiken kaikkiaan todella antoisa kokemus. Koulutusten lisäksi oli kiva tutustua muihin T-koirien omistajiin. Ruokatauoilla ja iltanuotiolla tuli selvitettyä monia elämää suurempia kysymyksiä. Jopa suuri mysteeri ratkesi lopulta: sulhanen ei olekaan viroksi ’renki’, eikä morsian olekaan ’kummitus’ :)

Perjantaiaamuna aikaisin suuntasimme (Marjo, Janne ja Tatzi) Punkalaitumelle ja ehdimme sopivasti nauttimaan runsaan aamiaisen ennen aktiivisen leiripäivän alkua. Energiavarastojen täytön jälkeen olikin sitten mukava suunnata ensimmäisiin treeneihin, Janne Tatzin kanssa agilityyn ja Marjo katselemaan paimennustreenejä!

Gunnel Boström oli tullut Ruotsinmaalta vetämään paimennus- ja hakukoulutusta suomalaisille koirakoille ja perjantain hän koulutti T-leiriläisistä koostuvaa paimennuksesta innostunutta joukkoa Ninan ja Peten lammastilalla Pyörönmaalla.

Marjo oli Tatzin kanssa ollut samalla viikolla Gunnelin loistavassa koulutuksessa kahden päivän ajan ja saanut runsaasti eväitä tuleviin paimennustreeneihin, mutta koska paimennus on niin kiehtovaa ja niin paljon on vielä oppimista, päätti Marjo lähteä katsomaan vielä näitäkin paimennustreenejä. Eikä tarvinnut katua, sillä päivä oli tosi mukava ja paljon asioita tuli kerrattua ja opittua jälleen kerran uutta.

Gunnel on kerrassaan loistava kouluttaja, sillä hän perustelee asiat aina hyvin ja jaksaa selittää ja opettaa kärsivällisesti, niin ja tietysti, osaa asiansa! Oli myös mukavaa nähdä eri koiria toteuttamassa niitä rotutyypillisiä vaistojaan ja kun mukana oli monentasoisia koirakoita aina sytyttelevistä niihin kokeneempiin, niin treenitkin olivat hyvin vaihtelevia. Mielenkiintoinen ja mukava päivä!

Muutoin Marjon aika meni leirillä monenmoisia toko- ja agilitytreenejä katsellessa ja varmasti jotain oppejakin jäi siinä kuunnellessa päähän muhimaan. Ja tietysti Tatzi pääsi Marjon kanssa tokoilemaankin, aina niissä agilittomissa väleissä.

”Jos on tatzi hukassa, niin täällä pärjää tuurilla” Näillä sanoilla Huotarin Pete evästi meitä leirimme ensimmäisiin agilitytreeneihin perjantaina. Kyllähän se Tatzi ajoittain hukassa oli, mutta Peten opastuksella saimme homman välillä toimimaankin.

Lauantaina olimme heti aamusta pirteinä ja reippaina jälleen treenaamassa, tällä kertaa Lehtiön Anjan opissa. Anja pitikin meidän osaamistasoon nähden melko haasteellisen treenin. Taitavan kouluttajan opein saimme kuitenkin treenin päätteeksi onnistumisia ja sehän tuntuikin sitten tosi hienolta. Sunnuntaina pääsin ensin itsekin kouluttamaan, koulutettavat olivat hyvin motivoituneita ja nuorten koirien meno näytti oikein lupaavalta.

Pääsin vielä nauttimaan Riitankin (Laitinen) koulutuksesta, hänen koulutuksessa en ollut aiemmin ollutkaan. Hän piti todella hyvät treenit ja antoi minulle jälleen uusia näkemyksiä Tatzin ohjaamiseen. Oli todella mukavaa ja opettavaista olla näiden kokeneiden ja taitavien kouluttajien opissa. Jokaisesta treenistä tarttui matkaan arvokasta oppia.

Treenien lisäksi leirillä oli muitakin aktiviteetteja kuten koirien juoksukilpailu, jossa Tatzi pinkoi sprinttimatkan hirmuista vauhtia, tosin niinhän ne paineli lujaa muutkin koirat. Kaikkein hurjinta vauhtia pääsivät Virven koirat Vic ja Rymy, mutta niillähän olikin apuvälineinä ne valtavan pitkät koivet J Perinteinen vuoden aikana menestyneiden koirien palkitsemistilaisuus oli lauantaina ja palkittaviahan oli paljon. Tatzikin sai hienon muiston tokon joukkue-SM kullan ansiosta. Kuulosti tosin, että valtaosalle palkituista se pystiäkin suurempi palkkio oli päästä halaamaan Pekkaa :)

Iltaisin tuli saunomisen ohessa analysoitua päivän treenejä, niin omia kuin varsinkin niitä kaverin tekemisiä. ;-) Etenkin lauantai-ilta meni pitkälle yöhön grillipaikalla istuskellessa. Ruotsinkieli alkoi vääntyä lähes jokaisen suussa (toisilla paremmin kuin toisilla…) ja Banaani-Juha piti huolen, että kaikille naisille riitti makeaakin grilliherkkua ;) Keskustelu rönsyili monenmoisessa aiheessa eikä sisältö liene kaikelta osiltaan aivan julkaisukelpoista, joten ei siitä sen enempää ;)

Kivaa oli jälleen kerran, ensi vuonna uudelleen!!!