"They are the smartest dogs around because they have been bred for intelligence and ability rather than the looks." ( Michael T. Canaday )

Bordercollie on rotuna jaettavissa karkeasti "kahtia" eli näyttelylinjan (show ) bordercollieihin, ja työ -tai paimenlinjan bordercollieihin. Tässä artikkelissa kerrataan rodun taustaa ja historiaa; ne ovat pohjana sille, että rotu on tänä päivänä saavuttanut niin suuren suosion harrastus- ja kilpailukoirana eri puolilla maailmaa.

Työlinjat ovat jakautuneet muutamaan alatyyppiin koiran käyttötarkoituksen mukaan, ja näyttelylinjan koirista löytyy Australian, Uuden-Seelannin ja Englannin show-linjoja. Rodun eri linjoja ei pidä kokea negatiivisena asiana; pikemminkin sekä rotua ( geenipooli! ) että rodun harrastajia rikastuttavana tekijänä! Lisäksi tosiasia on, että bordercollie on ollut jakaantuneena kahteen eri linjaan jo puolen vuosisadan ajan - aika monta koirasukupolvea siis - ja niin rodun harrastajien, kasvattajien kuin yhdistystenkin on hyvä tunnustaa asia, jolle ei yksittäisen maan tai rotuyhdistyksen tasolla edes voi mitään. Bordercollie -linjojen yksilöt voivat siis erota sekä ulkonäöltään että käyttöominaisuuksiltaan toisistaan hyvinkin paljon.

Termit

Termit työ / käyttö / paimenlinjainen bordercollie tarkoittavat kaikki samaa asiaa; ne ovat synonyymeja englannin sanasta "working border collie", jota on alettu käyttää yhä enenevässä määrin erotukseksi show-linjan koirista. Sukutaulusta puhtaan työlinjaisen bordercollien voi tunnistaa, tietyin poikkeuksin, esimerkiksi:

1. jos koira ja sen suku ovat Englannin ISDS-rekisterissä

2. jos koira ja sen suku on Norjan Kennelklubin tai Ruotsin REGV-rekisterissä

3. nimet ovat usein yksiosaisia, kennelnimettömiä ( Roy, Moss, Nell, Cap jne. )

4. sukutaulussa ei esiinny muotovalionarvoja, kuten Sh Ch, tai eri maiden valioita ( AUS Ch, DK Ch, HOL Ch jne ) sen sijaan paimennusmenestyksestä kertovat paimennusvalio-arvot ( SUPR. Ch, BRACE Ch, Driving Ch. ).

Eli se ajatus, että brittilinjainen koira olisi suoraan työlinjainen, kuten usein puhutaan, ei pidä paikkaansa sen enempää, kuin että kaikki NZ -rekisteröidyt bordercolliet olisivat show-linjaisia ( Uudessa-Seelannissa on erittäin hyvä kanta paimenlinjaisia rekisteröityjä bordercollieita! ) Sukututkimus siis kannattaa ennen pennun ostoa!

Historia

Collie -rodun kantamuodosta on syntynyt viisi eri rotua: lyhyt- ja pitkäkarvainen collie, shetlanninlammaskoira, partacollie, ja bordercollie. Myös kelpie -rodun sanotaan saaneen alkunsa Skotlannin musta-ruskeista bordercollie- vienneistä Australiaan. Ainoastaan paimenlinjainen bordercollie muistuttaa enää ulkonäöllisesti tätä alkuperäistä collierotua. Jo niin varhain, kuin 1500-luvulla on kuvauksia paimentavista collie-tyyppisistä koirista, ja kerrotaan, että. mm. kuningatar Victorian 1800-luvulla tunnetuksi tekemät colliet muistuttivat lähinnä tämän päivän bordercollieita. Pitkäkarvaisen collien voi siis sanoa kulkeutuneen ulkomuotoa ja luonnetta ajatellen aika pitkän taipaleen näiden 150 vuoden aikana. Koska bordercollieta jalostettiin edelleen vain työominaisuuksia ajatellen, on sen perusulkomuoto pysynyt lähes muuttumattomana monen sadan vuoden ajan, vaikka itse tyyppi vaihteleekin eri Brittein saarten alueella. "They were bred for work and work only" - tunnuslause kuvaa työlinjaisen bordercollien kasvattajien näkemystä rodustaan kautta koko vuosisadan.

Bordercollie on tänä päivänä jakautunut siis show- ja työkoiriin. Englannin Kennel Club hyväksyi bordercollien omaksi rodukseen vasta 1970 -luvulla, Australiassa rotu esiintyi näyttelykehissä jo paljon aiemmin, 1950-luvulla. Näistä ovat lähtöisin nk. Australian näyttelylinjat ja Englannin modernimmat show-linjat; bordercollieita alettiin kasvattamaan myös sillä perusteella, että ulkonäkö vastaisi mahdollisimman paljon rotumääritelmän kuvausta, ja yhdistelmien vanhemmiksi valittiin voittoisia näyttelykoiria. Kannattaakin muistaa, että koirasukupolvissa muutama kymmenen vuotta on todella pitkä aika: Jokainen kokenut ulkomuotokasvattaja voi kertoa meille, miten nopeasti huippuvanhemmista aloitettu kasvatustyö taantuu, jos koiria astutetaan vaikka vain muutaman sukupolven ajan ulkomuodollisesti virheellisillä, "rumilla" koirilla. Asia voidaan rinnastaa suoraan myös käyttöominaisuuksien ja paimennusominaisuuden periytyvyyteen.

Useimmilla tavallisista harrastajista tuntuu olevan se käsitys, että koiralla ovat säilyneet paimennusominaisuudet, jos se vain kiinnostuu / ajaa takaa lampaita. Näinhän asia ei ole: todellisuudessa vaikkapa belgianpaimenkoiran tai minkä tahansa muun saalisviettisen rodun mielenkiinnon voi saada heräämään lampaisiin nopeasti - mutta vasta säännöllinen työ lampailla, ja esim. perusradan suoritus antavat jotain näyttöä koiran todellisista ominaisuuksista paimennuksessa. Valitettavan usein kuulee rodun harrastajien parissa kerrottavan, että kaikilla bordercollieilla on tämä kyky paimentaa tallella - vastakohdaksi taas working BC -maailmassa jokainen ihminen pystyy nimeämään paimennuskäyttöön epäsopivia koiria, ja kokonaisia pentueita, olivatpa ne sitten syntyneet Trials -voittajien huippuyhdistelmiin, tai huippuohjaajien treenissä olleita koiria. Kyky paimentaa niin, että siitä on todellista hyötyä tiloilla, ei ole siis itsestäänselvyys edes kaikkien työlinjan koirien kohdalla!

The International Sheepdog Society, ISDS, paimentavien bordercollieiden kattojärjestö, perustettiin 1906, ja samana vuonna myös kisattiin ensimmäinen kansainvälinen paimennuskoe - tosin jo 1800-luvun puolesta välistä löytyy mainintoja paimennuskokeista. Mainittakoon, että ensimmäisessä ISDS-sukutaulukirjan osassa koira numero 9. oli "Old Hemp", joka löytyy tänä päivänä lähes kaikkien bordercollieiden taustalta.

Bordercollien sanotaan eroavan kahdessa suhteessa muista paimentavista roduista: Ne käyttävät "silmäänsä" paimentaessaan, ja lisäksi ne paimentavat hiljaisuudessa. Kyky käyttää "silmää" tekee siis tästä rodusta juuri bordercollien, ja sen otaksutaan syntyneen rodulle metsästyskoiraristeytysten ansiosta (setterit, pontterit). Tänäkin päivänä näkee ponttereille ja muille seisoville lintukoirille tyypillistä riistan seisomisasentoa bordercollieilla, ja tyypillistä pilkuttunutta väritystä, sekä hieman kulmikasta pään muotoa.

Ns. "vahvalla silmällä" varustettuja bordercollieita ei pidetä enää hyvänä tänä päivänä, koska ne "jumittavat" niin paljon työskennellessään. Pahimmillaan ne tuntuvat hypnotisoituneen lampaista niin, että mikään ei saa niitä enää hievahtamaan. Koira, jolla on "liikaa silmää", voidaan kuitenkin parantaa treenaamalla sitä niin, että se pidetään koko ajan liikkeessä. Kuitenkin taas bordercollie, jolla ei ole silmää, koetaan hyödyttömäksi - silloin mitään ei ole enää tehtävissä. Koira, jolla on "vähän silmää" ( loose-eyed ) voi vielä pärjätä jopa kisatasolla - mutta ei enää kansainvälisellä huipulla.
Vaikka tällaiset "loose-eyed" koirat ovat nyt suosittuja, koska ne ovat helposti liikuteltavia, eivätkä sitoudu juurikaan lampaisiin, niiden jalostuskäyttöä kannattaisi harkita. Monen sukupolven jalostuksen tuloksena bordercollie on ns. "silmää käyttävä" rotu - eikä tätä ominaisuutta ole varaa menettää.

Paimennuskilpailut

1873 on ensimmäiset merkinnät paimennuskisoista, jolloin kisan voitti skotlantilainen Tweed. Sanotaan, että siitä päivästä lähtien ainoa tapa farmareille todistaa oman koiransa paremmuus työssään oli paimennuskokeet. Kokeen kerrotaan perustuvan käytännön työlle lammastilalla, ja siihen kuuluu erinäisiä osa-alueita, kuten haku, kuljetus, häkitys, erotus jne.

Kokeen perimmäinen tarkoitus, sen lisäksi että se kertoo meille "koiran A olevan tänään B:tä parempi", on parantaa bordercollien paimennusominaisuuksia jalostusmateriaalin valinnan helpottamisella. Toisaalta tämä on johtanut siihen, että suositaan tiettyjä voittoisia uroslinjoja unohtaen emälinjat, ja myös rodun sisäsiittoisuus on kasvanut ko. voittajauroksia suosimalla.

Luonne ja käyttöominaisuudet

Bordercollie voidaan kuvata rotuna, joka hiljaisella työskentelyllään ja silmän käytöllään hallitsee paimennuskisoja ja farmityötä tänä päivänä. Sen lisäksi se on osoittanut kykynsä merkittävänä harrastuskoirana useihin eri lajeihin.

Paimentava bordercollie voidaan jakaa käyttöominaisuuksien, paimennustavan ja usein myös ulkonäön perusteella useampaan tyyppiin ( koska niitä on jalostettu tiettyjä maatilan töitä silmällä pitäen ):

1. Ylänkömaiden lammaspaimen "hill dog"
Ylänköalueiden lampaiden paimentaja on yksi arvostetuimpia, koska koirat paimentavat alueilla, joille ei pääse traktorilla, ei moottoripyörillä. Ne ovat kevyitä, nopeita, aktiivisia koiria, joiden täytyy käyttää omaa päättelykykyään paimentaessaan usein ilman ohjaajansa apua. Monet kilpailupaimenkoirat ovat tänä päivänä tätä tyyppiä.

2. Alavien maiden lammaspaimen "the lowland sheepdog"
Alavien maiden lampaat ovat usein isoja ja raskaita. Ne tarvitsevat tyynen, voimakkaan koiran, joka tulee toimeen omillaan. Oikeantyyppinen koira saa pelkällä olemuksellaan ja katseellaan lampaat kääntymään - kun taas toisentyyppinen koira ei saa puremallakaan näitä lampaita muuttamaan suuntaa!

3. Maitokarjan paimentaja "the cow dog"
"Ei-koskaan-aggressiivinen" koira on hyödytön karjan kanssa. Sen täytyy uskaltaa näykätä lehmää nilkasta, kun taas pelkästään haukkuvaa koiraa lehmät lakkaavat pian kunnioittamasta. Vaikka moni tilallinen kokee koiran hyödyttömäksi lypsykarjatiloilla, sitä kuitenkin käytetään lypsykarjan uusille laitumille siirtämiseen, eläinlääkärin tulon takia jne.

4. Lihakarjan paimentaja "the cattle dog"
Karjan kanssa työskentelevän koiran pitää olla vielä voimakkaampi kuin pelkkien lehmien kanssa työskentelevän. Iso lihakarja ei pysy laumassa, vaan hajaantuu, samoin sitä voidaan joutua siirtelemään trailereissa paikasta toiseen uusille laitumille. Tällaisen koiran pitää heti alussa pystyä näyttämään rohkeutensa, koska eläimet huomaavat hyvin äkkiä, jos koira on peloissaan. Tyypillinen karjakoira pitää erikseen opettaa lammastyöskentelyyn, koska tyylillä, jolla se paimentaa hyvin karjaa, se saakin lampaat leviämään paniikissa ympäriinsä!

5. Kuljettajan koira "the sheep-dealer`s dog"
Lampaan kuljettajat tarvitsevat tietyn tyyppistä koiraa, kun siirtävät lampaita työkseen paikasta toiseen, esim. teurastamoille. Työ kuljetuslavoilla ja kuorma-autoissa voi olla vaarallistakin koiralle, ja sillä pitää aina olla rohkeutta kohdata vieraat, usein paniikissa olevat, eläimet. Tämän tyyppisen koiran pitää olla hyvin tiukka eläimille, rohkea, ja samalla hyvin ohjattavissa.

Huipputyökoiralla on jo syntyessään seuraavat ominaisuudet:

- luonnollinen kokoamis- ja kuljetusvaisto, kyky arvioida välimatka työn kohteena oleviin lampaisiin
- tarpeeksi silmää (pitää lampaat yhdessä, varmistaa lampaiden kunnioitus)
- tarpeeksi voimaa ( kohdata lammas ryntäämättä tai purematta )
- tarpeeksi älykkyyttä ( ratkaista omin päin kriisitilanteet )
- terve temperamentti ( kestää myös vastoinkäymiset/ treenitilanteen oikaisut )
- terve rakenne

Silmän lisäksi bordercollie tarvitsee nk. voimaa, koska lampaat helposti tunnistavat epävarman tai pelokkaan koiran, ja eivät tällöin kunnioita koiraa. Ehkä voimaa parempi termi on "auktoritäärisyys". Hyvin voimakkaan koiran, joka käyttää silmää hyvin työskennellessään, ei tarvitse juurikaan käyttää voimakeinoja lampaita kuljettaessaan - eläimet uskovat tällaista koiraa muutenkin.

Usein paimenlinjaisiin bordercollieisiin liitetään kertomuksia, joissa ne kuvataan äärimmäisiksi työnarkomaaneiksi, jotka eivät enää sovellu kotielämään. On todella yksi bordercollien luonnetyyppi, jotka elää vain työtä varten - ne asettavat aina työn etusijalle. Silloin tällöin näitä koiria näkee niin paimennustyössä kuin muissakin harrastuksissa ( tokossa, PK:ssa ), ja ne voidaan kategorisoida yksiksi parhaiksi työkoirista. Kuitenkin, tämän tyyppinen koira vaatii erittäin taitavan ohjaajan - ne pitävät usein ohjaajaansakin vain "luvanantajana" tai "välineenä" päästä käsiksi töihin. Ne ovat myös hieman "yksisuuntaisia" mieleltään, ja vaativat paljon työtä, jotta niiden kanssa pääsee muodostamaan kunnon ystävyyssuhteen.

Keskiverto working bordercollie asettaa kuitenkin isäntänsä etusijalle, ja työ tulee toisena. Tällaisen koiran kanssa pystyy muodostamaan "tiimin", ja kun paimennus- tai joku muu työ on tehty, koira muuttuu kotona rauhalliseksi kumppaniksi, joka odottaa nurkassa nukkuen seuraavaa työrupeamaa, eikä hermostu, vaikka pariin päivään ei saisi mitään tehdäkään.

Kasvatustyössä pitäisi aina muistaa ottaa huomioon bordercollieiden luonnetyypit ja tapa paimentaa, ei pelkästään pentueen vanhempien, vaan myös isovanhempien ja sisarusten. Esimerkiksi kahden erittäin nopean ja vilkkaan koiran yhdistäminen, niin hienolta kuin se kuulostaakin, voi tuottaa tulokseksi hyvinkin hermostuneita, herkkiä ja mitääntekemättömiä koiria. Sanotaankin, että kun kisassa näet aivan ihanteellisella tavalla työskentelevän uroksen - täynnä vauhtia ja voimaa - niin sen sijaan että juoksisit lompakkoa kaivellen saman tien varaamaan urosta nartullesi, kannattaa miettiä, mitä teet pentueellisella keskittymiskyvyttömiä, hermostuneita koiria, jotka eivät koskaan pärjää huipputasolla. Sen sijaan vakaa, tyyni, stressaantumaton uros, vaikka ei niin näyttävä olisikaan, voi olla paras mahdollinen puoliso hyvälle nartullesi. Samoin kahden tällaisen "erakkotyyppisen" työnarkomaanin yhdistäminen voi olla paha virhe, vaikka vanhemmat olisivat kuinka uutteria työkoiria tahansa.

Ulkomuoto

Paimentavan bordercollien ulkonäöstä on useita sanontoja; Brains before Beauty; It doesn`t matter what he looks like as long as he`ll work jne. Ja tarkoituksenmukaisuushan on kaunista bordercollieillakin; kestävärakenteinen, hyvin työnsä tekevä koira täyttää kaikki määritteet paimentavasta bordercolliesta. Näin ollen työlinjaisella bordercolliella ei ole voimassa olevaa rotumääritelmää ulkonäön suhteen; "Bordercollien rotumääritelmä on se, kuinka hyvin se tekee työtä ( ja tämä työnteon hyvyys voidaan arvioida ) mutta ei mitään muuta määritelmää."

Koska paimenlinjaista bordercollieta on niin kauan jalostettu pelkästään käyttöominaisuuksia ajatellen, esiintyy ulkonäössä luonnollisesti paljon kirjavuutta. Joitain näkökohtia voidaan kuitenkin ottaa huomioon:

Kokonaisuus on kevyt ja sopusuhtainen; pitkät raajat, hyvät kulmaukset, koirassa ei ole mitään liikaa. Tyypin vaihtelua esim. koiran luuston voimakkuuden suhteen esiintyy paljon, sen kerrotaan johtuvan eri tyypin paimentajista. Esim. trials-koirat ovat usein kevyitä ja korkearaajaisia, nautoja paimentavat koirat kookkaampia ja voimakasluustoisempia. Yleensä ulkomuodon suhteen vakiintumattoman jalostuksen seurauksena voi samaan pentueeseen kuitenkin syntyä useita hyvinkin eri tyyppisiä koiria.

Pään muodolla ei ole väliä, mutta yleensä kallo on suhteellisen kapea, ja otsapenger on selvästi loivempi kuin show-linjan koirilla. Yleensä koiran ostaja katsoo vain koiran ilmettä; onko se valpas, älykäs, luottavainen.

Korvat saavat olla missä asennossa vain. Joskus on esitetty mielipiteitä, että lampaat esimerkiksi pelkäisivät enemmän täysin pystykorvaista koiraa, mutta asialla ei ole havaittu olevan merkitystä.

Silmät voivat olla keskiruskeasta tummanruskeaan, sinisiä silmiä esiintyy yleisesti kaiken värisillä bordercollieilla. Tässäkin asiassa löytyy vanha paimenkoirauskomus, että bordercollie vaaleanruskeilla silmillä ei ole käyttökelpoinen.

Koska koira työskentelee paljon pää alhaalla, on kohtuullinen kaulan pituus toivottava tasapainon säilyttämiseksi. Hyvin kulmautunut pitkäraajainen koira on nopea; bordercollie, jolla on leveä rintakehä ja matalat raajat, on auttamattoman hidas edellä mainittuun verrattuna. Tosimielellä töitä tekevä koira, kun se on aikuinen, kantaa aina häntäänsä matalalla.

Karvapeite on keskipitkä tai suhteellisen lyhyt niin, että se ei ole pehmeä tai mene takkuun. Aivan lyhytkarvaisia bordercollieita ei pidetä säänkestävinä, ja ne helposti vahingoittavat ihoaan juostessaan metsämaastossa tai pensaikossa.

Värillä ei ole merkitystä, musta-valkoinen tai tricolour ovat yleisimmät. Kaikkia värejä syntyy, mutta ns. resessiivisesti perityvät värit, varsinkin jos niitä syntyy paljon, kertovat enemmän kasvattajan kiinnostuksesta värisävyihin kuin varsinaiseen työkoirajalostukseen. Kaikki puheet esim. punaruskeiden tai valkoisten bordercollieiden käyttökelvottomuudesta paimennuksessa ovat kumoutuneet viimeistään tällä vuosisadalla, etenkin kun paimennuskokeissa on kisannut huipputasolla monia tämän värisiä koiria.

Working bordercollie tänä päivänä

Osa tunnetuista brittikasvattajista sanoo paimenlinjaisen bordercollien muuttuneen edeltäjistään yhtä paljon viimeisen sadan vuoden aikana, kuin täysiverinen laukkahevonen on muuttunut raskaasta Shiren hevosesta. Tällä sanonnalla kuvattaneen sekä koirien tyyppiä että nykyistä käyttötapaa. Voimme kuvitella, että 1800-luvun lammaspaimenen koira teki pitkää työpäivää ison lauman kanssa raskaissa oloissa, söi huonoa ruokaa, oli kenties aliravittu, huonosti kohdeltu - ja jaksoi silti työskennellä itsenäisesti ympäri vuorokauden ulkona olevien emälampaiden tai karjan kanssa. Nykypäivän Trials-voittajat, jotka pyörittävät tasaisella kentällä alle 10 lampaan ryhmää pillinvihellysten mukaan, ovat taas tätä päivää. Paimentavan bordercollien jakautumista ns. Trials-kisakoiraksi ja "farmikoiraksi" ei katsota hyvällä, vaan hyvän farmikoiran pitäisi myös hyvällä ohjaajalla pystyä menestymään paimennuskisoissa, ja päinvastoin.

Working bordercolliesta ovat saaneet alkunsa myös Englannin ns. Obedience-linjat, jotka ovat nykyisin usein rekisteröimättömiä working sheepdogeja, tai niiden ja paimenlinjojen risteyksiä.

Englannissa toimii edelleen ISDS -paimenkoirarekisteri, tosin pelkkä rekisterinumero ei välttämättä ole enää tae hyvistä paimennusominaisuuksista, vaan kannattaa katsoa vanhempien meriitit ensin! Maan Kennel Club taas rekisteröi muut bordercolliet, tai joskus koira voi olla merkitty kumpaankin rekisteriin.

Suomesta poiketen, muissa Pohjoismaissa kuten Norjassa ja Ruotsissa, lähes kaikki bordercolliet ovat paimenlinjaisia. Siellä koirat kilpailevat menestyksellä niin paimennuksessa, tokossa, palveluskoirakokeissa kuin agilityssakin. Viimeisen kymmenen vuoden ajan rotu on hallinnut näissä maissa myös näitä kaikkia harrastuslajeja. Paimennusvaiston suojaamiseksi Ruotsissa on määrätty kaksi hyvin ratkaisevaa asiaa rodun kannalta: toinen on näytteilleasettamiskielto maan omissa kansallisissa näyttelyissä, toinen taas kieltää pentujen teettämisen koiralla ennen kuin paimennuksen perusrata on suoritettu. Naapurimaamme on siis varsin edistyksellinen tässä rodun käyttöominaisuuksien suojaamisessa.

Jalostuksesta

Työlinjaisen bordercollien kasvattajan päämääränä pitäisi olla riittävän hyvähermoisten, herkkien ja ohjattavien koirien kasvattaminen, joilla on hyvin säilynyt paimennusvaisto ja terve rakenne. Miettiessäsi urosta nartullesi muista, että vakaa, hyvin töitä tekevä uros on aina varma valinta. Kiihtynyt, aina töitä tehdessä korkeassa stressitilassa oleva koira, jota ohjaaja ei pysty kunnolla hallitsemaan, antaa aina huonon vaikutelman tästä rodusta. Kun kasvatat, muista aina että rotu on työkoira - myös sinua vähemmän taitavien ohjaajien pitäisi pystyä kouluttamaan ja käsittelemään kasvattiasi menestyksellä.

Artikkeli on vapaasti muokattu ja suomennettu seuraavista lähteistä:

The Working Border Collie ( Marjorie Quarton )
A Way Of Life - Sheepdog Training, Handling and Trialling
( H. Glyn Jones & Barbara C.Collins )
The Complete Border Collie ( Barbara Swann )
The Versatile Border Collie ( Janet E. Larson )
Bordercolliepuppies (Michael T. Canaday - USBCHA president )